Minun kansani holokaustin uhreina

Maailman yksi julmista ja laajimmista ihmisoikeusrikkomuksista on Natsi-Saksan toteuttama holokausti. Tuon ideologian seurauksena murhaamalla hävitettiin rodulliseen alkuperään perustuen 6 miljoonan juutalaisten lisäksi karkeasti arvioiden lähes 1-1,5 miljoonaa romania. Arvio on karkea sen tähden, että siinä missä juutalainen vähemmistö numeroitiin, romaneita ei laskettu edes sen arvoiseksi, että heidät olisi numeroitu. He muuttuivat vain tuhkaksi ja osa kuoli lääketieteen nimissä tehdyissä kokeissa ja loput tapettiin vain urheilun ja huvin vuoksi.

Keskiviikkona 2. päivä elokuuta Euroopassa muistetaan erikseen romaniuhreja, sillä tasan 79 vuotta sitten 2.8.1944 huomattava määrä romaneja surmattiin Auschwitzin keskitysleirillä. Päivästä on tullut romanien kansanmurhan muistopäivä, jota usein kutsutaan myös Zigeunernachtiksi. Se on tilaisuus muistaa natsivallan aikana murhattuja romaneita ja sintejä. Sintit ovat lähinnä Benelux maissa elävien romanien ryhmä. Euroopan parlamentti julisti vuonna 2015 tuon päivän romanien kansanmurhan eli holokaustin muistopäiväksi. Moni Suomessa asuva romani viettänee päivää hiljaisuudessa.

Mitä tunteita ja ajatuksia tämä oman kansani murhaaminen herättää minussa, joka tänään istun työpöytäni ääressä Suomen yhdessä arvostetuimmassa korkeakoulussa Diakonia-ammattikorkeakoulussa asiantuntijalehtorina sekä Suomen vanhimmassa romanijärjestön Romano Mission hallituksessa yhdenvertaisuuden edistäjänä? Ajatukset ovat moninaiset ja silmiin nousee yksittäinen kyynel.

Ensimmäisenä mieleeni nousee kiitos siitä, että Suomessa romanien yhdenvertaisuus ja ihmisoikeudet ovat selvästi lisääntyneet ja Suomesta voidaan sanoa sen olevan jopa romanipolitiikan mallimaa. Mutta samaan aikaan näen suurena epäkohtana sen, että kun katson muuta Eurooppaa, romanien tilanne on lähes kauttaaltaan erittäin vaikea.

Yksistään Euroopassa oleva 1,5 miljoonan romanikerjäläisjoukko huutaa ratkaisuja. Monellakaan heistä ei ole minkään maan kansalaisoikeuksia, ja Suomessakin he joutuvat kohtaamaan huonointa kohtelua ja jopa väkivaltaa. Antigypsismi on nostamassa kiihtyvällä vauhdilla päätään etenkin oikeistovoittoisissa valtioissa. Yksistään Ukrainassa maansa romanit ovat joutuneet monenlaisen häpäisyn ja väkivallan kohteeksi jo ennen sotaan Venäjään vastaan mutta myös sen jälkeenkin. Minusta on vähintäänkin häpeällistä ja kaksinaismoralistista, että auttaessamme ukrainalaisia – mikä itsessään on oikein – katsomme karsaasti ja eväämme jopa kokonaan avun saman maan romaneilta. He ovat myös sodan uhreja.

Usein pohdin myös sitä, miten hyvinvointia tihkuvassa Euroopassa liikkuu vielä 2023 paperittomia ihmisiä, joilla ei ole puhdasta juomavettä, eikä saniteettitiloja ja jotka joutuvat asumaan kadulla tai hökkeleissä. Niin kuin tiedämme köyhyys tuottaa osattomuuden lisäksi monia lieveilmiöitä, joista moni Euroopan romani kärsiin. Syrjäytymisen kiro on kestänyt useita sukupolvea. Tämä on samanlainen poliittinen tahtotilakysymys kuin Afrikan nälänhädän poistaminen.

Euroopan tulevaisuutta ajatellessani erityinen huoli sydämelleni nousee niistä romanilapsista ja -nuorista, joiden vanhemmat käyvät kerjäämässä kaukana kotoa. Nämä lapset kokevat konkreettista turvattomuutta, he syrjäytyvät ja ajautuvat muita herkemmin rikollisuuteen sekä ihmiskaupan hyväksikäytön uhreiksi. Löytyykö Euroopasta ja sen yhteiskunnista sekä poliittisesta keskustelusta paikkaa romanien tai muiden vähemmistöryhmien oikeuksien esille otolle.

Historia muistuttaa jälleen tänään meitä ja minua siitä, ettei yhdenvertaisuus, tasa-arvo ja syrjimättömyys ole automaattisesti olemassa olevia asioita vaan niiden eteen pitänee tehdä jatkuvasti työtä se rohkeasti haastaa ne, jotka hyökkäävät näitä perusarvoja vastaan. Juhlapuheiden sijaan olisi jo aika Euroopan unionin jäsenvaltioiden päättää, miten monenlaisen köyhyyden ja syrjäyttämisen keskellä elävien romanien tilanne hoidetaan – aikuisten oikeasti!

Tänään siinä, missä sytytän kynttilän holokaustissa surmatulle kansani jäsenien muistoksi, sytytän sen myös veljeskansani, juutalaisten muistoksi. Lausun hiljaisen rukouksen, jossa kiitän elämästä ja mahdollisuudesta antaa anteeksi.

Mertsi MEDI Ärling
Holokaustin uhrien muisto ry:n hallituksen jäsen

Romanien unohdettua holokaustia muistetaan 2.8.

Toinen elokuuta vietetään romaneiden holokaustin eurooppalaista muistopäivää ja silloin on tilaisuus muistaa natsivallan toimesta murhattuja romaneita ja sintejä. Sintit ovat lähinnä Benelux maissa elävien romanien ryhmä. Euroopan parlamentti julisti vuonna 2015 tuon päivän romanien kansanmurhan eli holokaustin muistopäiväksi.

Porrajmos ja Samudaripe ovat romanikielisiä termejä, joita käytetään kuvaamaan Euroopan romani- ja sintiväestön kansanmurhaa eli holokaustia toisen maailmansodan aikana. Sanat tarkoittavat täydellistä tuhoamista. Jopa yli miljoona romania ja sintiä murhattiin tai kuoli nälkään tai tauteihin eri puolilla Eurooppaa sijainneilla keskitysleireillä. Kaikkia toisen maailmansodan aikana holokaustin kokeneita romaneita ja sintejä ei kuitenkaan surmattu keskistysleireillä, vaan useimmiten heidät ammuttiin metsissä ja haudattiin joukkohautoihin tai poltettiin paikan päällä.

IHRA (The International Holocaust Remembrance Alliance) hyväksyi 8. lokakuuta 2020 yksimielisesti ei-oikeudellisesti sitovan määritelmän koskien romanien syrjintää ja romanivastaisuutta:

Romanivastaisuuden ja -vastaisen syrjinnän ei-oikeudellisesti sitova määritelmä

Annettu 8. lokakuuta 2020

IHRA tunnustaa huolestuneena, että romanien kansanmurhan laiminlyönti on lisännyt ennakkoluuloja ja syrjintää, joita monet romaniyhteisöt** kokevat edelleen, ja hyväksyy vastuumme tällaisten rasismin ja syrjinnän muotojen torjumisesta (IHRA:n vuoden 2020 ministerijulistuksen 4 ja 7 artikla, Tukholman julistuksen 3 artikla), ja hyväksyy seuraavan määritelmän romanivastaisuudesta/romanien vastaisesta syrjinnästä:

Antigypsyismi/romanien vastainen syrjintä on osoitus yksilöllisistä ilmaisuista ja teoista sekä institutionaalisesta politiikasta ja käytännöistä, jotka koskevat syrjäytymistä, syrjäyttämistä, fyysistä väkivaltaa, romanikulttuurien ja elämäntapojen väheksymistä ja vihapuhetta, joka kohdistuu romaneihin ja romaniryhmiin, joita vainottiin natsien aikana ja joista puhutaan edelleen halveksien ”mustalaisina”. Tämä johtaa romanien kohteluun väitettynä muukalaisryhmänä ja yhdistää heidät sarjaan halventavia stereotypioita ja vääristyneitä mielikuvia, jotka edustavat tiettyä rasismin muotoa.

IHRA:n ohjaamiseksi työssään tunnustetaan seuraavat asiat:

Romanivastaisuus/romanien vastainen syrjintä on ollut olemassa vuosisatojen ajan. Se oli olennainen osa Natsi-Saksan ja sen rikoksiin osallistuneiden fasististen ja äärinationalististen kumppaneiden ja muiden yhteistyökumppaneiden harjoittamaa romanien vainoa ja tuhoamispolitiikkaa.

Romanivastaisuus/romanien vastainen syrjintä ei alkanut natsien aikakaudesta tai päättynyt sen jälkeen, vaan se on edelleen keskeinen tekijä romaneihin kohdistuvissa rikoksissa. Yhdistyneiden Kansakuntien (YK), Euroopan unionin (EU), Euroopan neuvoston (EN), Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön (ETYJ) ja muiden kansainvälisten yhteistyöjärjestöjen tekemästä tärkeästä työstä huolimatta romaneja koskevia stereotypioita ja ennakkoluuloja on paljon ja niitä käytetään edelleen suurelta osin ilman kyseenalaistamista.

Romanivastaisuus/ romanien vastainen syrjintä on monitahoinen ilmiö, jolla on laaja yhteiskunnallinen ja poliittinen hyväksyntä. Se on selkeä este romanien osallistumiselle laajemmin yhteiskuntaan, ja se estää romaneja nauttimasta yhtäläisistä oikeuksista, mahdollisuuksista ja ansiokkaasta sosiaalis-taloudellisesta osallistumisesta.

Romanivastaisuuden ja -vastaisen syrjinnän havainnollistamiseksi voidaan antaa monia esimerkkejä.

Romanien ja romanivastaisen syrjinnän nykyajan ilmenemismuotoja ovat muun muassa nämä:

  • Romanien vainon tai romanien kansanmurhan vääristäminen tai kieltäminen.
  • Ihannoidaan romanien kansanmurhaa.
  • Romaniyhteisöihin, heidän omaisuuteen ja yksittäisiin romaneihin kohdistuvan väkivallan yllyttäminen, oikeuttaminen ja niihin syyllistyminen.
  • Pakkosteriloinnit sekä muu romanien fyysisesti ja psyykkisesti loukkaava kohtelu.
  • Romanien syrjivien stereotypioiden ylläpitäminen ja vahvistaminen.
  • Romanien syyttäminen vihapuheen avulla todellisista tai havaituista sosiaalisista, poliittisista, kulttuurisista, taloudellisista ja kansanterveydellisistä ongelmista.
  • Romanien stereotypiointi henkilöinä, jotka käyttäytyvät rikollisesti.
  • Termin ”mustalainen” käyttäminen herjauksena.
  • Hyväksytään tai kannustetaan romaneihin kohdistuvia poissulkemismekanismeja rodullisesti syrjivien oletusten perusteella, kuten sulkeminen pois tavallisista kouluista ja institutionaalisista menettelyistä tai politiikasta, jotka johtavat romaniyhteisöjen eristämiseen.
  • Sellaisen politiikan toteuttaminen ilman oikeusperustaa tai sellaisten ehtojen luominen, jotka mahdollistavat romaniyhteisöjen ja -yksilöiden mielivaltaisen tai syrjivän pakkomuuton.
  • Romanien asettaminen kollektiivisesti vastuuseen romaniyhteisöjen yksittäisten jäsenten todellisista tai oletetuista toimista.
  • Romaniyhteisöihin kohdistuvan vihapuheen levittäminen missä tahansa muodossa, esimerkiksi tiedotusvälineissä, myös internetissä ja sosiaalisissa verkostoissa.

* Termin kansallisen vastineen käyttöä suositellaan, Kanada ja Yhdysvallat käyttävät termiä romanien vastainen rasismi.

** Sanaa ”romanit” käytetään kattoterminä, joka sisältää erilaisia toisiinsa liittyviä ryhmiä, olivatpa ne istuvia tai eivät, kuten romanit, matkustajat, Gens du voyage, Resandefolket/De resande, Sinti, Camminanti, Manouches, Kalés, Romanichels, Boyash/Rudari, Ashkalis, Égyptiens, Yéniches, Doms, Loms ja Abdal, jotka voivat olla kulttuuriltaan ja elämäntavoiltaan erilaisia. Nyt käsiteltävä on selittävä alaviite, ei romanien määritelmä.

Lisätietoa romanien holokaustista: