Kansainvälinen romanipäivä 8.4. – tavoitteena vaiennetun romanikielen elvytys puhekieleksi!

Jopa vuosisatoja jatkunut romanien ja heidän kulttuurinsa halveksunta ja syrjintä on johtanut romanikielen hiipumiseen Suomessa. Tällä hetkellä maassamme on kuitenkin käynnissä useita valtakunnallisia romanikielen elvytyshankeita, joissa on mukana useita romanikielen asiantuntijoita, opettajia sekä romanikielen elvyttämisestä kiinnostuneita kielen puhujia.

Yksi heistä on Holokaustin uhrien muisto ry:n hallitukseen kuuluva erityisasiantuntija Miranda Vuolasranta, joka on mukana romanikielen valtakunnallisissa kehityshankkeissa, kuten Raamatun käännöshanke romanikielelle sekä Romanikieli sukujen siltana, joka kouluttaa mestarikisällejä, jotka vuorostaan perustavat kielen puhujien aktiivisia pienryhmiä paikallistasoille.

Raamatun käännöstyötä tukevat Suomen Kulttuurirahaston (SKR) lisäksi eri kirkkokunnat sekä Suomen Pipliaseura. Kääntämistyö tapahtuu maailmanlaajuisen käännösohjelmiston Paratextin avulla suoraan alkuteksteistä (heprea, aramea, kreikka), kálo-romaniksi, joka on Suomen romaniväestön käyttämä romanikielen murre.

Romanikieli on vaarassa kuolla Suomessa ja sen käyttäjät vähenevät vauhdilla. Asiaa on selvitetty sekä tutkijoiden että Romanikielen lautakunnan toimesta jo vuosien ajan. Vuonna 2022 Opetushallitus (OPH) käynnisti asiaa koskevan selvityksen ja päätyi laatimaan kymmeniä suositustoimenpiteitä, ’elvytysehdotuksia’, asian korjaamiseksi.

Romanikielen katoamisen syy on historiallinen romaneihin kohdistunut vaino- ja sortopolitiikka Suomessa.

Esimerkkeinä tästä historiallisesta vainosta voidaan mainita mm. Ruotsi-Suomen hallinto 1600-luvulla, jolloin täällä oli voimassa romaneita koskeva hirttolaki. Se antoi oikeuden surmata romanin ilman oikeudenkäyntiä.

1700-luvulla romaneita, tataareja ja juutalaisia koskivat karkotusmääräykset silloisen Ruotsin kuningaskunnan alueelta. Pietari Brahen aikana romaneita pakkosiirrettiin suurin joukoin Karjalaan Pielisen järven rannoille, turvavyöhykkeeksi Venäläisiä vastaan. Vuoden 1852 irtolaislaki määräsi, että romanit tuli toimittaa kuvernöörin kuulusteltavaksi ja kaupustelusta sekä asunnottomuudesta sai vankeusrangaistuksen tai heidät voitiin sulkea työlaitoksiin.

Romanien heikko asema nousi ensimmäisen kerran säätyvaltiopäivillä esille 1800-luvun lopulla. Tavoitteeksi asetettiin, että romanit sulautetaan valtaväestöön. Suomen kansalaisuus heille myönnettiin itsenäistymisen myötä vuonna 1917.

Toisen maailmansodan aikana natsit kohdistivat vainonsa juutalaisten lisäksi myös romaneihin. Keksitysleireillä tuhottiin ensiarvioiden mukaan noin 600 000 romania, mutta viime vuosikymmeninä suoritettujen tutkimusten valossa tuhottujen romanien lukumäärän tiedetään nousevan jopa yli miljoonaan. Vaino kohdistui myös Pohjoismaissa ja Baltiassa asuviin romaneihin ja Saksan miehittämässä Norjassa romaniväestö tuhottiin lähes kokonaan.

Suomen Eduskunnassa keskusteltiin ”mustalaisongelmasta” toisen kerran 1900-luvun alussa. Sen seurauksena asetettiin 1901 Wallen Komitea tutkimaan tilannetta ja laatimaan suositukset tämän ongelmanratkaisemiseksi. Selvityksessä mm. asetettiin tavoite pakkokirkottaa romanit luterilaisiksi.

Puoli vuosisataa myöhemmin 1954 tehtiin uusi Mustalan komiteamietintö. Molemmat komiteamietinnöt päätyivät siihen, että romaneiden kieli sekä kulttuuri ovat yhteiskunnalle sekä kansanryhmän yksilöille haitallisia ja jopa vaarallisia. Suositettiin mm. että romanilapset tulee ottaa pois vanhemmiltaan ja sijoittaa heidät pääväestön lastenkoteihin tai adoptiokoteihin kasvatettaviksi ”kunnon” suomalaisiksi. Näin tapahtuikin ja n. 1 000 romanilasta otettiin pois vanhemmiltaan.

Toisen maailmansodan jälkeen romanit eivät uskaltaneet käyttää omaa kieltään, koska se oli määritelty suomalaisuudelle vaaralliseksi ja tuolloin vielä kiertävien romaneiden yöpyminen maalaistalossa ehdollistettiin siten, että romanikieltä ei saanut puhua.

1990-luvulla lainsäädäntö muuttui romaniasiantuntijoiden ponnistelujen vuoksi sekä perustuslainsäädäntömme ja koululainsäädäntömme uudistusten myötä. Kansainvälisten organisaatioiden, kuten Euroopan neuvoston (EN) linjaukset ja sen antamat suositukset jäsenvaltioille muuttivat vähemmistöpolitiikkaame myös Suomessa kielimyönteisemmäksi.

Suomen romanikielen asemalle se merkitsi sitä, että sen sallittiin olla olemassa, mutta valtion budjetissa ei näkynyt mitään erityisiä turvaamistoimia tai rahoitusta kielen tukemiselle. Välinpitämättömyys romanikielen pelastamista kohtaan siis jatkui reilut 30 vuotta lisää, joitakin pieniä ajoittaisia hyvän tahdon eleitä lukuun ottamatta.

2019 Romanikielen lautakunnan romaniasiantuntijat tapasivat silloisen istuvan opetus- ja kulttuuriministeri Li Anderssonin ja toivat julki viimeaikaisten tutkimusten tulokset, joissa todettiin romanikielen olevan kuolemassa Suomesta kokonaan. Tutkimuksen mukaan (KT Henry Hedman), vain 1/3 vanhoista romaneista puhui enää romanikieltä jonkin verran.

Opetusministerin tapaamisen seurauksena Opetushallitus laati asiaa koskevan selvityksen, joka sisälsi kymmeniä suositustoimenpiteitä, joiden avulla romanikieltä alettiin elvyttämään.

Viimeiset puolitoista vuotta ovatkin olleet Suomen romaneille suurin menossa oleva Opetushallituksen linjaama romanikielen asemaa ja elvytystä koskeva hanke, jonka toimeenpanoa tukee Suomen Kulttuurirahasto.

Mitkä tulevat olemaan romanikielen ja kulttuurin kehitysnäkymät Suomessa, jää nähtäväksi ja myös riippuu hyvin pitkälle siitä, miten yhteiskuntamme näkee tämän 500-vuotta maassa eläneen vähemmistön etnisen kielen ja kulttuurin olemassa säilyttämisen tarpeen. Toki myös romaneiden oman motivaation elvyttäminen näihin tavoitteisiin ilman pelkoa on tekijä, johon on uskottava.

Hyvää kansainvälistä romanipäivää 2025 –
Tšihko Internationaalo Romanengo Diives –
A Very Good International Roma Day!

Miranda Vuolasranta
Erityisasiantuntija ja Holokaustin uhrien muisto ry:n hallituksen jäsen