Romanien holokausti

Romanien holokausti

Ryhmä romanivankeja Belzecin työleirillä 1940/A group of Romani (Gypsy) prisoners in Belzec labor camp, 1940 © USHMMNatsi-Saksan toisen maailmansodan aikana toteuttama rotuun perustuva kansanmurha eli holokausti muistetaan kuudesta miljoonasta elämänsä menettäneestä juutalaisesta. Juutalaisten ohella rodulliseen alkuperään perustuen murhattiin myös jopa yli miljoona romania.

Vuotuinen 2. elokuuta on romaneiden holokaustin muistopäivä, jota usein kutsutaan myös Zigeunernachtiksi. Se on tilaisuus muistaa natsivallan aikana murhattuja romaneita ja sintejä. Sintit ovat lähinnä Benelux maissa elävien romanien ryhmä. Euroopan parlamentti julisti vuonna 2015 tuon päivän romanien kansanmurhan eli holokaustin muistopäiväksi.

Kansallissosialististen natsien noustua valtaan Saksassa perustettiin erityiselin, jonka nimeksi tuli Zigeuner-zentrale. Sen tehtäväksi tuli suunnitella ammattimaisesti romaneiden ja sintien joukkotuhoa eri maissa. Romanikieleen liittyneet selkeät yhteydet indo-arjalaisuuteen muodostivat kuitenkin ongelman Hitlerin tutkijoille, joten romaneiden joukkotuhoa ei haluttu dokumentoida yhtä selkeästi kuin juutalaisten joukkotuhoa. Romaneita surmattiin eri puolilla Eurooppaa siellä, missä heitä tavattiin, metsissä, romanileireissä ja myös keskitysleireillä.

Romaneihin kohdistuneet rotubiologiset tutkimukset ja määritykset alkoivat jo 1800-luvun puolen välin jälkeen Ranskassa. Pian niitä jatkettiin Ruotsissa, josta kansallissosialistisen Saksan tutkijat hakivatkin rotuopilliselle teorialleen pohjaa jo 1920-luvulla. Adolf Hitlerin 26. marraskuuta 1935 vahvistamassa ja Nürnbergin lakeja täydentävässä asetuksessa romanit luokiteltiin ”rotuun perustuen valtion vihollisiksi” ja sijoitettiin siten samaan tuhottavien aineksien luokaan kuin juutalaiset. Näin ollen romanien kohtalo Euroopassa oli samansuuntainen juutalaisten kanssa holokaustissa.

Lopullinen ratkaisu koski myös romaneja

Natsit alkoivat toukokuussa 1944 suunnitella lopullista ratkaisua Zigeunerlager-nimiselle keskitysleirin osiolle Auschwitz-Birkenaussa. Alkuperäinen tämän ”Mustalaisleirin” likvidaatio oli suunniteltu tapahtuvan 16. toukokuuta 1944. Miehet oli lähetetty työhön ja SS yritti pakottaa vankeja ulos kasarmeista, jolloin he kohtasivat yllättäen romaninaisten, -vanhusten ja -lasten vastustusta. Kapinoijat olivat aseistautunut puunpätkillä, työkaluilla ja kivillä. Itkevät lapset riippuivat kiinni äideissään. Taistelu ja huuto herätti huomiota ja kauhua muissa osissa keskitysleiriä, ja lopulta SS:n vartijat antoivat periksi ja vetäytyivät.

Sitten, elokuun alussa 1944, käsky tuli uudestaan ​​ja yöllä 2.–3. elokuuta 1944 kaasukammioihin vietiin yhden yön aikana lähes 4.000 miestä, naista ​​ja lasta, jotka olivat romaneita ja sintejä.  Tuona elokuun alun yönä kaasutettujen nimet on kirjattu ylös, mutta läheskään kaikkia romaniuhreja ei kirjattu. Kaikkiaan arviolta 23.000 Auschwitz-Birkenaun keskistysleirille lähetetystä romanista 20.000 kuoli siellä. Heidän ruumiinsa poltettiin kuopissa.

Myöhemmin osa tutkijoista on kyseenalaistanut romaneiden kapinan alkukesästä 1944, koska kirjallisia merkintöjä siitä ei ole löytynyt säilyneistä arkistoista. Syynä tarkkojen tietojen puuttumiseen pidetään sitä, että natsit katsoivat, että romanit eivät olleet sen arvoisia, että heidät olisi rekisteröity ja kirjattu yksilöinä. Tästä syystä romaniuhrien lukumäärät ovat suurelta osin arvioita. Romaneiden kansanmurhaan liittyvä tietopohja perustuu lähinnä eloonjääneiden juutalaisten ja romanisilminnäkijöiden todistuksiin sekä annettuihin kokoamiskäskyihin ja siirtomääräyksiin romaniuhrien määristä holokaustissa.

Porrajmos ja Samudaripe ovat romanikielisiä termejä, joita käytetään kuvaamaan Euroopan romani- ja sinti- väestön kansanmurhaa eli holokaustia toisen maailmansodan aikana. Sanat tarkoittavat täydellistä tuhoamista. Yli 200.000 romania ja sintiä murhattiin tai kuoli nälkään tai tauteihin eri puolilla Eurooppaa sijainneilla keskitysleireillä. Kaikkia toisen maailmansodan aikana holokaustin kokeneita romaneita ja sintejä ei kuitenkaan surmattu keskistysleireillä, vaan useimmiten heidät ammuttiin metsissä ja haudattiin joukkohautoihin tai poltettiin paikan päällä. Näin tapahtui myös natsien miehittämässä Baltiassa, joka julistettiin ensimmäiseksi juutalais- ja mustalaisvapaaksi alueeksi (Juden- und Zigeunerfrei Zone) Euroopassa. Myös Norjan sekä Tanskan romaniväestö koki saman kohtalon.

Suomen romaneita ei luovutettu muutamaa romanitaustaista merimiestä lukuun ottamatta, jotka vangittiin Saksassa ja vietiin sieltä keskistysleireille. Suomen itsenäisyyssodissa tarvittiin sekä juutalaisia että romanimiehiä, joka olikin näiden vähemmistöjen pelastus suomessa. Vuosina 1942-1943 suomeen vaadittiin kuitenkin viranomaisten toimesta perustettavaksi erityisiä pakkotyöleirejä, joihin romanit haluttiin sotaan osallistumisestaan huolimatta sijoittaa.

Uhreista useita arvioita

Ensimmäisten romaneiden kansanmurhaa koskeneiden uhriluku arvioiden mukaan, jotka annettiin 1980-luvun alussa, saksalaiset ja heidän yhteistyökumppaninsa myönsivät tappaneensa 500 000 romania. Myöhemmässä Professori Ian Hancockin vuonna 2011 julkaisemassa selvityksessä arvioitiin kuolleiden määrän olevan noin 1,5 miljoonaa arviolta 2 miljoonaisesta tuolloin Euroopassa eläneestä romanista. Paljon muita romaneita vangittiin, käytettiin pakkotyöhön ja pakkosteriloitiin. Erityisen kiinnostuksen kohteina kuoleman enkeliksi nimitetyn Josef Mengelen ihmiskokeissa Mauthausenin keskistysleirillä olivat romanikaksoslapset, jotka joutuivat lääketieteellisten kokeiden uhreiksi.

”Isäni oli seitsemän tai kahdeksan, kun hänet karkotettiin. Hänen veljensä ja siskonsa Josef ja Róza selvisivät hänen kanssaan. Hän kertoi meille kuinka he katsoivat ikkunan läpi, kun heidän vanhempansa ja muut sukulaiset vietiin. 25 jäsentä heidän perheestään marssitettiin pois – he kääntyivät kuitenkin takaisin sanomaan hyvästit.” Näin kirjoitti Vilém Bock, sinti, jonka isä selvisi natsien vainosta.

75 vuotta holokaustista

Tänä vuonna vietetään Auschwitzin keskistysleirin vapauttamisen ja Holokaustin muiston 75-vuotismuistopäivää ympäri Eurooppaa. EU:n kunnioittaessa romanien muistoa viime elokuussa komission ensimmäinen varapuheenjohtaja Frans Timmermans ja komissionaari Věra Jourová totesivat mm. seuraavaa:

“Nykyaikaisissa eurooppalaisissa yhteiskunnissamme ja poliittisessa keskustelussa ei ole paikkaa romanien tai muiden vähemmistöryhmien dehumanisoimiselle. Menneisyyden julmuudet muistuttavat siitä, että tasa-arvo ja syrjimättömyys ovat arvoja, joita ei voida pitää automaattisesti olemassa olevina. Niiden ylläpitäminen vaatii jatkuvaa huomiota ja valmiutta haastaa ne, jotka hyökkäävät niitä kohtaan. Kehotamme kaikkia jäsenvaltioita tunnustamaan romanien holokaustin ja muistamaan sitä 2. elokuuta romanien holokaustin muistopäivänä koko EU:ssa.”

Kirjoittaja:

Miranda Vuolasranta
Erityisasiantuntija, European Roma and Travellers Forum ERTF. Toiminut aiemmin asiantuntijana ja neuvonantajana mm. Suomen ulkoministeriössä, Euroopan unionissa, Euroopan komissiossa ja Euroopan neuvostossa.

Den romska förintelsen – Ruotsin yleisradion SVT:n tuottama sarja romanien holokaustista

Milaja Lindroos varttui Helsingissä ja hänen äitinsä Miranda Vuolasranta on omistanut elämänsä taistelemaan romanien oikeuksien puolesta Suomessa. Toisen maailmansodan aikana rintamalla tarpeettomiksi katsotut romanit asetettiin Suomen valtion toimesta pakkotyöleireille. Ymmärtääkseen omaa perintöään Milaja etsii vastauksia siihen, minne hänen perheensä meni, ja tapaa asiantuntijoita ja tutkijoita, jotka kertovat romanien paljastumisesta toisen maailmansodan aikana. Hän tapaa myös Suomen entisen presidentin Tarja Halosen. Milajan matka vie hänet lopulta Auschwitziin, jossa kaikki langat nivoutuvat yhteen.

Katso SVT:n tuottama ohjelmasarja täältä.