Kimmo Sasi In Memoriam

Kimmo Sasi Holokaustin uhrien muistopäivän juhlassa Ritarihuoneella 27.1.2025. Kuva Risto Huvila.

Holokaustin uhrien muisto ry:n puheenjohtaja, varatuomari Kimmo Sasi (s. 21.2.1952) menehtyi vaikeaan ja nopeasti edenneeseen sairauteen keskiviikkona 16.4.2025. Sasi oli kokoomuksen kansanedustajana vuosina 1983-2015 ja toimi Paavo Lipposen I ja II hallituksen liikenne- ja viestintäministerinä vuosina 1999 ja 2002–2003 sekä Lipposen II hallituksen ulkomaankauppaministerinä vuosina 1999–2002.

Laajan yhteiskunnallisen verkoston omannut Kimmo Sasi valittiin Holokaustin uhrien muisto ry:n puheenjohtajaksi 21.5.2018, mikä oli suuri muutos vuonna 1993 perustetulle yhdistykselle, jonka johdossa oli siihen saakka ollut pääasiassa tutkijoita ja historioitsijoita.

Sasi ei suinkaan tullut valituksi tehtävään ulkopuolisena vaan hän oli ollut useita vuosia yhdistyksen hallituksen rivijäsenenä, mikä kertoi paljon hänen oikeamielisyydestään ja omistautumisestaan ihmiskunnan historian hirvittävimmän rikoksen uhrien muistolle.

Uuden puheenjohtajansa johdolla yhdistys ryhtyi panostamaan tiedottamiseen, mistä esimerkkeinä vuosijulkaisun tuottaminen vuodesta 2019 alkaen, korona-aikana tuotetut 27.1. muistopäivän tv-ohjelmat sekä syksyisin 6.11.1942 natseille luovutettujen juutalaispakolaisten muistopäivän yhteydessä järjestetyt teemaseminaarit. Yhdistys otti myös vastuulleen luovutettuihin juutalaisiin liittyvien Stolperstein-muistokivien asennuksen. Tammikuussa 2024 yhdistys lanseerasi ensi kertaa vuotuisen holokaustin muistoviikon (20.-30.1.) holokaustitietoisuuden lisäämiseksi.

Sasin puheenjohtajakauden aikana yhdistyksen toiminta aktivoitui myös yhteiskunnallisesti ja se otti agendalleen paitsi antisemitismiin (juutalaisvihaan), myös antiziganismiin (romanivihaan) liittyviä teemoja, joita edistettiin viranomaisten ja poliitikkojen suuntaan. Tämä vaivannäkö palkittiin vuonna 2023 aloittaneen pääministeri Orpon hallituksen ohjelmassa, jossa huomioitiin ennennäkemättömällä tavalla holokaustin uhrien muistaminen ja antisemitismin ja rasismin vastainen toiminta.

Yhdistys oli myös vuosia ajanut suomalaisessa kalenterissa vuodesta 2002 olleen tammikuun 27. päivänä vietettävän vainojen uhrien muistopäivän nimen muuttamista holokaustin uhrien muistopäiväksi, mikä vihdoin toteutui valtioneuvoston päätöksellä tammikuussa 2024.

Kimmo Sasin johtamat yhdistyksen hallituksen kokoukset olivat leppoisia mutta määrätietoisia, mikä innosti jäseniä keskustelemaan, esittämään uusia ideoita sekä ottamaan vastuita ja näkemään vaivaa.

Tulin valituksi yhdistyksen varapuheenjohtajaksi samassa vuoden 2018 vuosikokouksessa, missä Kimmo Sasi valittiin puheenjohtajaksi ja minulla oli etuoikeus toimia hänen työparinaan lähes seitsemän vuoden ajan.

Kysyin Kimmolta yhteistyömme alkuaikoina, mikä sai hänet kiinnostumaan holokaustista ja juutalaisten asioista yleensäkin, ja vastaus oli lyhyt ja ytimekäs: Ben Zyskowicz. Miehet olivat tutustuneet nuorisopolitiikan pyörteissä jo nuoruusvuosinaan, ja istuivat vierekkäin eduskunnassa 32 vuoden ajan.

Jäämme kaipaamaan Kimmon innostavaa ja valoisaa luonnetta ja sitoudumme jatkamaan sitä hyvää työtä, joka ystävältämme jäi kesken.

Koko Holokaustin uhrien muisto ry:n hallituksen puolesta esitän syvimmän osanoton Kimmo Sasin omaisille ja läheisille.

Espoossa 17.4.2025

Risto Huvila
Varapuheenjohtaja
Holokaustin uhrien muisto ry

—

Alla kuvia Kimmo Sasin puheenjohtajakaudelta 2018-2025:

Kimmo Sasin viimeinen esiintyminen yhdistyksen puheenjohtajana Holokaustin uhrien muistojuhlassa Ritarihuoneella 27.1.2025.

Kimmo Sasi ja Israelin suurlähettiläs Boaz Rodkin Israelin suurlähetystössä 22.11.2024.

Holokaustin uhrien muisto ry:n hallitus vierailulla Tallinnan synagogassa lokakuussa 2024.

Puheenjohtaja ja yhdistyksen sihteeri Ilkka J. Virtanen yhdistyksen vuosikokouksessa Unkarin kulttuurikeskuksessa toukokuussa 2024.

Unkarin holokaustin muistoseminaarissa Unkarin suurlähetystössä 16.4.2024. Vas. Kimmo Sasi, Unkarin varasuurlähettiläs Zsuzsanna Rothschild, kansanedustaja Peter Östman, historioitsija-kääntäjä Juhani Huotari, holokaustitutkija Oula Silvennoinen, Unkarin suurlähettiläs Klara Breuer, professori Tamás Kovács, Risto Huvila ja Saksan suurlähettiläs Konrad Arz von Straussenburg.

Yhdistyksen hallitus Unkarin suurlähetystössä 16.4.2024: Vas. Ilkka Virtanen, Miranda Vuolasranta, Kristina Paavola, Mikael Zewi, Niina Väntänen, Kimmo Sasi, Risto Huvila, Anna Swanström, Markku Haranne, Päivi Sillanpää ja Mertsi Ärling.

Suomi nousevan antisemitismin varjossa –seminaari eduskunnassa 25.1.2024. Risto Huvila, kansanedustajat Atte Kaleva ja Tytti Tuppurainen, piispa Teemu Laajasalo, kansanedustaja Ben Zyskowicz ja Kimmo Sasi.

Holokaustin uhrien muistopäivän juhla Helsingin synagogassa 25.1.2024. Vas. Risto Huvila, Saksan suurlähettiläs Konrad Arz von Straussenburg, Kimmo Sasi, Israelin suurlähettiläs Hagit Ben-Yaakov, Puolan asiainhoitaja Andrzej Mojkowski ja Kroatian suurlähettiläs Josip Buljević

Holokaustin uhrien muistopäivän juhla 25.1.2024 Helsingin synagogassa. Ulkoministeri Elina Valtonen sytyttää muistokynttilää Kimmo Sasin avustuksella. Taustalla Risto Huvila tarkkailee tilannetta.

Hiljainen hetki holokaustin uhrien muistolle Säätytalolla 26.1.2023. Edessä oikealla holokaustista selviytynyt Lily Millner.

Eduskunnassa 25.1.2023 Risto Huvila, Ben Zyskowicz ja Kimmo Sasi.

Eduskunnan antisemitismin vastaisen ryhmän perustaja ja puheenjohtaja, kansanedustaja Antero Laukkanen ja Kimmo Sasi yhdistyksen vuosikokouksessa toukokuussa 2022.

Holokaustin muistopäivän tv-ohjelman nauhoitus Tuomiokirkon kryptassa 25.1.2022. Risto Huvila, Kimmo Sasi, piispa Teemu Laajasalo ja Suomen juutalaisten seurakuntien keskusneuvoston puheenjohtaja Yaron Nadbornik.

Holokaustin uhrien muistopäivän TV-ohjelman suora lähetys Alfa-TV:llä 28.1.2021. Oik. Kimmo Sasi, Yaron Nadbornik, Miriam Schwartz ja Risto Huvila

Yhdistyksen hallitus piispa Teemu Laajasalon vieraana 25.8.2020. Mukana myös opetusneuvos Kristina Kaihari Opetushallituksesta.

Eduskunnassa 27.1.2020

Holokaustin uhrien muistopäivän juhla 24.1.2019 Säätytalolla. Holokaustista selviytynyt Nea Kafka sytyttää Markku Haranteen avustuksella muistokynttilän. Kimmo Sasi seuraa taustalla.

Yhdistyksen 25-vuotisjuhlaseminaari Kansallisarkistossa 6.11.2018. Kimmo Sasin oikealla puolella yhdistyksen perustajajäsenet Olli Palo ja Mikael Zewi, jotka nimitettiin yhdistyksen kunniajäseniksi 18.5.2022.

Varapuheenjohtaja ja puheenjohtaja holokaustinäyttelyn avajaisissa Oulussa 3.9.2018.

Kansainvälinen romanipäivä 8.4. – tavoitteena vaiennetun romanikielen elvytys puhekieleksi!

Holokaustin uhrien muisto ry:n hallituksen jäsen Miranda Vuolasranta puhui kansallisessa holokaustin uhrien muistojuhlassa Ritarihuoneella 27.1.2025

Jopa vuosisatoja jatkunut romanien ja heidän kulttuurinsa halveksunta ja syrjintä on johtanut romanikielen hiipumiseen Suomessa. Tällä hetkellä maassamme on kuitenkin käynnissä useita valtakunnallisia romanikielen elvytyshankeita, joissa on mukana useita romanikielen asiantuntijoita, opettajia sekä romanikielen elvyttämisestä kiinnostuneita kielen puhujia.

Yksi heistä on Holokaustin uhrien muisto ry:n hallitukseen kuuluva erityisasiantuntija Miranda Vuolasranta, joka on mukana romanikielen valtakunnallisissa kehityshankkeissa, kuten Raamatun käännöshanke romanikielelle sekä Romanikieli sukujen siltana, joka kouluttaa mestarikisällejä, jotka vuorostaan perustavat kielen puhujien aktiivisia pienryhmiä paikallistasoille.

Raamatun käännöstyötä tukevat Suomen Kulttuurirahaston (SKR) lisäksi eri kirkkokunnat sekä Suomen Pipliaseura. Kääntämistyö tapahtuu maailmanlaajuisen käännösohjelmiston Paratextin avulla suoraan alkuteksteistä (heprea, aramea, kreikka), kálo-romaniksi, joka on Suomen romaniväestön käyttämä romanikielen murre.

Romanikieli on vaarassa kuolla Suomessa ja sen käyttäjät vähenevät vauhdilla. Asiaa on selvitetty sekä tutkijoiden että Romanikielen lautakunnan toimesta jo vuosien ajan. Vuonna 2022 Opetushallitus (OPH) käynnisti asiaa koskevan selvityksen ja päätyi laatimaan kymmeniä suositustoimenpiteitä, ’elvytysehdotuksia’, asian korjaamiseksi.

Romanikielen katoamisen syy on historiallinen romaneihin kohdistunut vaino- ja sortopolitiikka Suomessa.

Esimerkkeinä tästä historiallisesta vainosta voidaan mainita mm. Ruotsi-Suomen hallinto 1600-luvulla, jolloin täällä oli voimassa romaneita koskeva hirttolaki. Se antoi oikeuden surmata romanin ilman oikeudenkäyntiä.

1700-luvulla romaneita, tataareja ja juutalaisia koskivat karkotusmääräykset silloisen Ruotsin kuningaskunnan alueelta. Pietari Brahen aikana romaneita pakkosiirrettiin suurin joukoin Karjalaan Pielisen järven rannoille, turvavyöhykkeeksi Venäläisiä vastaan. Vuoden 1852 irtolaislaki määräsi, että romanit tuli toimittaa kuvernöörin kuulusteltavaksi ja kaupustelusta sekä asunnottomuudesta sai vankeusrangaistuksen tai heidät voitiin sulkea työlaitoksiin.

Romanien heikko asema nousi ensimmäisen kerran säätyvaltiopäivillä esille 1800-luvun lopulla. Tavoitteeksi asetettiin, että romanit sulautetaan valtaväestöön. Suomen kansalaisuus heille myönnettiin itsenäistymisen myötä vuonna 1917.

Toisen maailmansodan aikana natsit kohdistivat vainonsa juutalaisten lisäksi myös romaneihin. Keksitysleireillä tuhottiin ensiarvioiden mukaan noin 600 000 romania, mutta viime vuosikymmeninä suoritettujen tutkimusten valossa tuhottujen romanien lukumäärän tiedetään nousevan jopa yli miljoonaan. Vaino kohdistui myös Pohjoismaissa ja Baltiassa asuviin romaneihin ja Saksan miehittämässä Norjassa romaniväestö tuhottiin lähes kokonaan.

Suomen Eduskunnassa keskusteltiin ”mustalaisongelmasta” toisen kerran 1900-luvun alussa. Sen seurauksena asetettiin 1901 Wallen Komitea tutkimaan tilannetta ja laatimaan suositukset tämän ongelmanratkaisemiseksi. Selvityksessä mm. asetettiin tavoite pakkokirkottaa romanit luterilaisiksi.

Puoli vuosisataa myöhemmin 1954 tehtiin uusi Mustalan komiteamietintö. Molemmat komiteamietinnöt päätyivät siihen, että romaneiden kieli sekä kulttuuri ovat yhteiskunnalle sekä kansanryhmän yksilöille haitallisia ja jopa vaarallisia. Suositettiin mm. että romanilapset tulee ottaa pois vanhemmiltaan ja sijoittaa heidät pääväestön lastenkoteihin tai adoptiokoteihin kasvatettaviksi ”kunnon” suomalaisiksi. Näin tapahtuikin ja n. 1 000 romanilasta otettiin pois vanhemmiltaan.

Toisen maailmansodan jälkeen romanit eivät uskaltaneet käyttää omaa kieltään, koska se oli määritelty suomalaisuudelle vaaralliseksi ja tuolloin vielä kiertävien romaneiden yöpyminen maalaistalossa ehdollistettiin siten, että romanikieltä ei saanut puhua.

1990-luvulla lainsäädäntö muuttui romaniasiantuntijoiden ponnistelujen vuoksi sekä perustuslainsäädäntömme ja koululainsäädäntömme uudistusten myötä. Kansainvälisten organisaatioiden, kuten Euroopan neuvoston (EN) linjaukset ja sen antamat suositukset jäsenvaltioille muuttivat vähemmistöpolitiikkaame myös Suomessa kielimyönteisemmäksi.

Suomen romanikielen asemalle se merkitsi sitä, että sen sallittiin olla olemassa, mutta valtion budjetissa ei näkynyt mitään erityisiä turvaamistoimia tai rahoitusta kielen tukemiselle. Välinpitämättömyys romanikielen pelastamista kohtaan siis jatkui reilut 30 vuotta lisää, joitakin pieniä ajoittaisia hyvän tahdon eleitä lukuun ottamatta.

2019 Romanikielen lautakunnan romaniasiantuntijat tapasivat silloisen istuvan opetus- ja kulttuuriministeri Li Anderssonin ja toivat julki viimeaikaisten tutkimusten tulokset, joissa todettiin romanikielen olevan kuolemassa Suomesta kokonaan. Tutkimuksen mukaan (KT Henry Hedman), vain 1/3 vanhoista romaneista puhui enää romanikieltä jonkin verran.

Opetusministerin tapaamisen seurauksena Opetushallitus laati asiaa koskevan selvityksen, joka sisälsi kymmeniä suositustoimenpiteitä, joiden avulla romanikieltä alettiin elvyttämään.

Viimeiset puolitoista vuotta ovatkin olleet Suomen romaneille suurin menossa oleva Opetushallituksen linjaama romanikielen asemaa ja elvytystä koskeva hanke, jonka toimeenpanoa tukee Suomen Kulttuurirahasto.

Mitkä tulevat olemaan romanikielen ja kulttuurin kehitysnäkymät Suomessa, jää nähtäväksi ja myös riippuu hyvin pitkälle siitä, miten yhteiskuntamme näkee tämän 500-vuotta maassa eläneen vähemmistön etnisen kielen ja kulttuurin olemassa säilyttämisen tarpeen. Toki myös romaneiden oman motivaation elvyttäminen näihin tavoitteisiin ilman pelkoa on tekijä, johon on uskottava.

Hyvää kansainvälistä romanipäivää 2025 –
Tšihko Internationaalo Romanengo Diives –
A Very Good International Roma Day!

Miranda Vuolasranta
Erityisasiantuntija ja Holokaustin uhrien muisto ry:n hallituksen jäsen

Holokaustin muistoviikko 20.-30.1.

Suomessa on vuodesta 2002 alkaen vietetty Vainojen (ja vuodesta 2024 alkaen holokaustin)
uhrien muistopäivää tammikuun 27. päivänä Auschwitzin keskitysleirin 27.1.1945 tapahtuneen vapauttamisen muistoksi. Holokaustin uhrien muisto ry:n piirissä on kuitenkin koettu, että yksi päivä on riittämätön holokaustin uhrien muiston ylläpitämiseksi varsinkin antisemitismin jatkuvasti noustessa suomalaisessa yhteiskunnassa, ja yhdistys lanseerasi holokaustin muistoviikon ensimmäisen kerran vuonna 2024.

Holokaustin muistoviikkoa vietetään vuosittain 20.–30. tammikuuta. Viikon aloitus osuu kaikkien eurooppalaisten juutalaisten tuhoamiseen tähdänneen Wannseen konferenssin vuosipäivään (1942),
ja viikko päättyy natsien ja Adolf Hitlerin valtaannousun vuosipäivään (1933), jotka olivat järkyttäviä virstanpylväitä 6 000 000 juutalaisen ja jopa yli miljoonan romanin teolliseen murhaan johtaneessa prosessissa.

HUM julkaisee tapahtumakalenterin osoitteessa www.holokaustinmuistoviikko.fi, josta löytyy muistoviikon tapahtumat eri puolilla Suomea.

Toivomme, että mahdollisimman moni taho, kuten esimerkiksi seurakunnat, oppilaitokset, järjestöt ja niin edelleen huomioisivat holokaustin omissa tilaisuuksissaan kyseisellä viikolla ja ilmoittaisivat tapahtumansa netissä olevaan tapahtumakalenteriin. Tarjoamme myös mielellämme materiaalia ja puhujia muistoviikon tilaisuuksiin.

Yhteydenotot osoitteeseen info@hum.fi

Romanien holokaustin muistotapahtuma 2.8. Oodissa

Elokuun toisena päivänä vietetään Euroopassa romanien holokaustin muistopäivää 2.8.1944 Auschwitzin keskitysleirillä toteutetun romanien joukkomurhan muistoksi. Romanien toisen maailmansodan aikana toteutettua joukkomurhaa ei syyttä kutsuta unohdetuksi holokaustiksi, sillä jopa yli miljoonan romanin teollinen joukkomurha on saanut osakseen vain vähän mielenkiintoa ja tutkimusta.

HUM järjestää yhdessä Romano Mission kanssa perjantaina 2.8. klo 12:00–15:30 Keskustakirjasto Oodin Maijansalissa Romanien holokaustin muistotapahtuman teemalla Dik he na bister – katso, äläkä unohda! 

On aika muistaa, kunnioittaa ja oppia historiastamme.

Tervetuloa Romanien holokaustin uhrien muistopäivän tilaisuuteen Oodin kirjastoon, jossa yhdistymme muistamaan toisen maailmansodan aikana vainottuja ja menehtyneitä romaniyhteisön jäseniä. Tämä tilaisuus tarjoaa mahdollisuuden kunnioittaa uhreja, oppia heidän kohtaloistaan ja edistää suvaitsevaisuutta sekä yhdenvertaisuutta yhteiskunnassamme. Tilaisuudessa on mahdollisuus tutustua kuvakollaasiin Suomen romanien historiasta yli 100 vuoden ajalta.

Ohjelma

• 12:00 – 13:00: Tutustumista Suomen romanien historiaan yli 100 vuoden ajalta – tutustumista tilan historian kuviin
• 13:00 – 13:10: Alkusanat – Holokaustin uhrien muisto ry:n pj. Kimmo Sasi
• 13:10 – 13:45: Holokaustin historian havinaa – erityisasiantuntija Miranda Vuolasranta
• 13:45 – 14:00: Musiikkia
• 14:00 – 14:45: Syväsukellus romanikulttuuriin ja historiaan – Älä oleta, älä luule. Kysy! – Romano Mission toiminnanjohtaja Mertsi MEDI Ärling
• 14:30 – 14:45: Musiikkia
• 15:20 – 15:30: Päätössanat

Tilaisuus ei edellytä ennakkoilmoittutumista. Sydämellisesti tervetuloa!

Myös Auschwitzissä muistetaan romanien holokaustia

Ulkoministeri Valtosen puhe holokaustin uhrien muistopäivän tilaisuudessa 25.1.2024

Ulkoministeri Elina Valtonen sytyttää kynttilän holokaustissa menehtyneiden muistolle. Kimmo Sasi avustaa, Risto Huvila seuraa tilannetta.

Ulkoministeri Elina Valtosen juhlapuhe holokaustin uhrien muistopäivän tilaisuudessa Helsingin synagogassa 25.1.2024

Arvoisat

Holokaustin uhrien muisto –yhdistyksen jäsenet,

Helsingin juutalaisen seurakunnan jäsenet,

Romaniyhdistyksen jäsenet,

Diplomaattikunnan edustajat,

naiset ja herrat,

On ilo ja kunnia saada osallistua Suomen hallituksen edustajana Holokaustin uhrien muistopäivän tilaisuuteen. Muistaminen on tärkeää paitsi holokaustin uhrien myös meidän itsemme vuoksi. Menneisyyden tapahtumat, historian synkimmätkin hetket, ovat merkityksellinen osa nykyhetkeä. Niiden ymmärtäminen on tärkeää, jotta niiden toistamiselta voidaan välttyä. Holokaustista selviytyneiden määrä keskuudessamme vähenee vuosi vuodelta. Heitä ja heidän omaisia painaa huoli siitä, ettei menneisyyden virheistä opita ja että unohduksen jälkeen julmuudet voivat toistua. (Lisää…)

Vainojen uhrien muistopäivän nimi muutetaan holokaustin uhrien muistopäiväksi

Valtioneuvoston kanslia on 23. tammikuuta päättänyt, että Suomi siirtyy käyttämään 27. tammikuuta 2024 alkaen vainojen uhrien muistopäivästä kansainvälisen käytännön mukaista nimitystä holokaustin uhrien muistopäivä. (Lisää…)

Nena Kafka in memoriam

KANGASKAUPPIAS Nena Kafka (o.s. Szlezynger) kuoli Helsingissä 24. joulukuuta 2023. Hän oli 96-vuotias, syntynyt Koziegłowyssä, Puolassa 3. helmikuuta 1927.

KESÄLLÄ 1945 Helsingin Keskuskadulla sijaitsevaan Bernhard Blaugrundin kangastukkuun saapui kirje Ruotsin Ramlösasta. Natsien keskitys- ja kuolemanleireiltä elossa selviytyneitä oli tuotu Ruotsiin toipumaan. Bergen-Belsenistä eloonjäänyt Nena Szlezynger muisti enonsa Helsingin-osoitteen ja lähetti kirjeen toivoen, että saisi yhteyden sukulaisiinsa.

Takana olivat saksalaismiehityksen juutalaisvainot, vuodet pakkotyötä Neusalz an der Oderissa, sodan loppuvaiheen kuolemanmarssit, sairastuminen lavantautiin. Veljet oli määrätty pakkotyöhön heti sodan alussa. Isä ja sisko tyttärineen murhattiin Auschwitzissa. (Lisää…)

Kannanotto Hamasin terrori-iskuun

KANNANOTTO 12.10.2023, julkaisuvapaa heti

HUM murheellisena tapahtumista Israelissa jyrkästi tuomitsee terroristijärjestö Hamasin hyökkäykset juutalaisia rauhanomaisia siviilejä kohtaan ja näiden suojattomien ihmisten raan ja silmittömän murhaamisen.

Hamasin tekojen kohteena ovat olleet nimenomaan juutalaiset. Murhat ovat selvästi rasistisia luonteeltaan. Yli tuhannen juutalaisen kuolema on pahin juutalaisiin kohdistunut tuhotyö sitten toisen maailmansodan.

Juutalaiset Euroopassa eivät koskaan ole olleet uhka ympäristölleen. Tällä hetkellä suurin juutalaisiin kohdistuva uhka Euroopassa ovat islamistiset ääriainekset.

Olemme nähneet ääri-islamistien mielenosoituksia, joissa juhlitaan juutalaisten murhaamista. Suomessa nämä ääriainekset ovat toimineet aggressiivisesti juutalaisia symboleja kantavia henkilöitä kohtaan.

Juuri nyt on enemmän kuin koskaan tärkeää, että juutalaisia myös Suomessa suojellaan heihin kohdistuvalta vihalta ja rasismilta.

Tiedot: Pj Kimmo Sasi, kimmosasi@gmail.com, 050 5113148

Holokaustin uhrien muisto ry:n kannanotto hallituksen tiedonantoon

Hallituksen rasismin vastainen tiedonanto loikka eteenpäin antisemitismin torjunnassa

Antisemitismi on rasismin pitkäaikaisin, vakavin ja synkin muoto. Sen vuoksi kuusi miljoonaa juutalaista murhattiin vain 80 vuotta sitten. Antisemitismin lähteet ovat äärioikeistossa, äärivasemmistossa ja ääri-islamismissa. (Lisää…)

Minun kansani holokaustin uhreina

Maailman yksi julmista ja laajimmista ihmisoikeusrikkomuksista on Natsi-Saksan toteuttama holokausti. Tuon ideologian seurauksena murhaamalla hävitettiin rodulliseen alkuperään perustuen 6 miljoonan juutalaisten lisäksi karkeasti arvioiden lähes 1-1,5 miljoonaa romania. Arvio on karkea sen tähden, että siinä missä juutalainen vähemmistö numeroitiin, romaneita ei laskettu edes sen arvoiseksi, että heidät olisi numeroitu. He muuttuivat vain tuhkaksi ja osa kuoli lääketieteen nimissä tehdyissä kokeissa ja loput tapettiin vain urheilun ja huvin vuoksi. (Lisää…)