Kannanotto Hamasin terrori-iskuun

Holokaustin uhrien muisto ry:n kannanotto hallituksen tiedonantoon

Hallituksen rasismin vastainen tiedonanto loikka eteenpäin antisemitismin torjunnassa

Antisemitismi on rasismin pitkäaikaisin, vakavin ja synkin muoto. Sen vuoksi kuusi miljoonaa juutalaista murhattiin vain 80 vuotta sitten. Antisemitismin lähteet ovat äärioikeistossa, äärivasemmistossa ja ääri-islamismissa.

Antisemitismi on myös Suomessa vakava ongelma. Juutalaisten pyhiin paikkoihin ja synagogiin on kohdistunut vahingontekoja. Verkon vihapuhe on laajaa ja aggressiivista. Viime eduskuntavaaleissa ainoan ehdokkaaseen kohdistuneen rasistisen fyysisen väkivallan teon kohde oli Suomen historian ainoa juutalainen kansanedustaja Ben Zyskowicz.

Aina rasismia ei tunnisteta. Hallituksen esityksessä (HE 186/2022) eläinten hyvinvointilaiksi esitettiin juutalaisen ja islamilaisen teurastustavan kieltämistä komission, uskonnollisten yhteisöjen ja useiden länsimaisen suurlähetystöjen huomautuksista huolimatta. Esityksen hyväksymisellä olisi ollut vakavia vaikutuksia juutalaiselle, tataari ja islamilaiselle yhteisölle. Perustuslakivaliokunta katsoi, että esitys tältä osin loukkasi ihmisoikeuksia ja laki hyväksyttiin ilman ehdotettua teurastuskieltoa.

Oikeusjärjestelmä Suomessa on toiminut hyvin. Korkein oikeus päätti lakkauttaa Pohjoismaisen vastarintaliikkeen sen antisemitistisen toiminnan vuoksi. Turun synagogan vahingontekijä tuomittiin rangaistukseen myös rasistisen motiivin perusteella.

Jo pitkään poliittiselta järjestelmältä on toivottu vahvempaa sitoutumista juutalaisvihan torjumiseen.

Valtioneuvoston toimintaohjelmassa rasismin torjumiseksi ja hyvien väestösuhteiden edistämiseksi (OM 2021:34) on vain kaksi mainintaa antisemitismistä. Suomessa ei ole kriminalisoitu vihapuheen erityisten muotojen eli kansainvälisten rikosten ja holokaustin julkista puolustelua, kieltämistä tai törkeää vähättelyä. Lisäksi todetaan, että antisemitismi ilmenee uskontoon liittyvänä häirintänä ja viharikoksina. Näiden toteamusten johdosta ei ole ehdotettu toimenpiteitä.

Orpon hallituksen tiedonannossa on maininta EU:n antisemitismin vastaisesta strategiasta 2021-2030 ja siitä, että komissio kehottaa jäsenmaita laatimaan kansallisen strategian. Lisäksi siinä todetaan, että ehkäistään vihatekoja juutalaisia, muslimeja, kristittyjä ja muita uskontoryhmiä kohtaan.

Erityisen tärkeää on, että hallitus esittää konkreettisia toimia antisemitismin torjumiseen. Niitä ovat:

• Kriminalisoidaan holokaustin kielto.
• Vainojen uhrien muistopäivää ryhdytään viettämään kansainvälisen käytännön mukaisesti.
• Selvitetään mahdollisuudet ainakin natsismin ja kommunismin symbolien käyttämisen kriminalisointiin, kun niitä käytetään aatteiden edistämistä tavoitellen.

HUM pitää näitä kaikkia toimia tärkeinä ja hyödyllisinä.

Holokaustin kieltämisen kriminalisoinnilla voidaan paremmin puuttua nettivihaan.

Vainojen uhrien muistopäivän 27.1. muuttaminen Holokaustin uhrien muistopäiväksi antaa päivälle saman nimen kuin kaikissa muissa länsimaissa. Tämän lisäksi on kuitenkin tärkeää, että holokaustin opetusta kouluissa vahvistetaan.

Monissa maissa natsismin ja kommunismin symbolien kuten hakaristin sekä sirpin ja vasaran käyttö aatteiden edistämiseksi on kielletty. Rikosoikeudellisesti tarkkarajaisen esityksen laatiminen on varmaankin myös meillä mahdollista.

Lisäksi on tärkeää muistaa, että holokaustissa murhattiin jopa miljoona romania. Suomessa tulisi myös virallisesti huomioida EU:n hyväksymä Romanien holokaustin muistopäivä 2.8. Erityisesti julkisen ja yksityisen sektorin romaneihin kohdistuva syrjintä sekä vihapuhe ovat asioita, joita tulisi käsitellä selontekoa konkreettisemmin selonteon täytäntöönpanossa.

Helsingissä 1.9.2023

Holokaustin uhrien muisto ry:n hallitus

Minun kansani holokaustin uhreina

Maailman yksi julmista ja laajimmista ihmisoikeusrikkomuksista on Natsi-Saksan toteuttama holokausti. Tuon ideologian seurauksena murhaamalla hävitettiin rodulliseen alkuperään perustuen 6 miljoonan juutalaisten lisäksi karkeasti arvioiden lähes 1-1,5 miljoonaa romania. Arvio on karkea sen tähden, että siinä missä juutalainen vähemmistö numeroitiin, romaneita ei laskettu edes sen arvoiseksi, että heidät olisi numeroitu. He muuttuivat vain tuhkaksi ja osa kuoli lääketieteen nimissä tehdyissä kokeissa ja loput tapettiin vain urheilun ja huvin vuoksi.

Keskiviikkona 2. päivä elokuuta Euroopassa muistetaan erikseen romaniuhreja, sillä tasan 79 vuotta sitten 2.8.1944 huomattava määrä romaneja surmattiin Auschwitzin keskitysleirillä. Päivästä on tullut romanien kansanmurhan muistopäivä, jota usein kutsutaan myös Zigeunernachtiksi. Se on tilaisuus muistaa natsivallan aikana murhattuja romaneita ja sintejä. Sintit ovat lähinnä Benelux maissa elävien romanien ryhmä. Euroopan parlamentti julisti vuonna 2015 tuon päivän romanien kansanmurhan eli holokaustin muistopäiväksi. Moni Suomessa asuva romani viettänee päivää hiljaisuudessa.

Mitä tunteita ja ajatuksia tämä oman kansani murhaaminen herättää minussa, joka tänään istun työpöytäni ääressä Suomen yhdessä arvostetuimmassa korkeakoulussa Diakonia-ammattikorkeakoulussa asiantuntijalehtorina sekä Suomen vanhimmassa romanijärjestön Romano Mission hallituksessa yhdenvertaisuuden edistäjänä? Ajatukset ovat moninaiset ja silmiin nousee yksittäinen kyynel.

Ensimmäisenä mieleeni nousee kiitos siitä, että Suomessa romanien yhdenvertaisuus ja ihmisoikeudet ovat selvästi lisääntyneet ja Suomesta voidaan sanoa sen olevan jopa romanipolitiikan mallimaa. Mutta samaan aikaan näen suurena epäkohtana sen, että kun katson muuta Eurooppaa, romanien tilanne on lähes kauttaaltaan erittäin vaikea.

Yksistään Euroopassa oleva 1,5 miljoonan romanikerjäläisjoukko huutaa ratkaisuja. Monellakaan heistä ei ole minkään maan kansalaisoikeuksia, ja Suomessakin he joutuvat kohtaamaan huonointa kohtelua ja jopa väkivaltaa. Antigypsismi on nostamassa kiihtyvällä vauhdilla päätään etenkin oikeistovoittoisissa valtioissa. Yksistään Ukrainassa maansa romanit ovat joutuneet monenlaisen häpäisyn ja väkivallan kohteeksi jo ennen sotaan Venäjään vastaan mutta myös sen jälkeenkin. Minusta on vähintäänkin häpeällistä ja kaksinaismoralistista, että auttaessamme ukrainalaisia – mikä itsessään on oikein – katsomme karsaasti ja eväämme jopa kokonaan avun saman maan romaneilta. He ovat myös sodan uhreja.

Usein pohdin myös sitä, miten hyvinvointia tihkuvassa Euroopassa liikkuu vielä 2023 paperittomia ihmisiä, joilla ei ole puhdasta juomavettä, eikä saniteettitiloja ja jotka joutuvat asumaan kadulla tai hökkeleissä. Niin kuin tiedämme köyhyys tuottaa osattomuuden lisäksi monia lieveilmiöitä, joista moni Euroopan romani kärsiin. Syrjäytymisen kiro on kestänyt useita sukupolvea. Tämä on samanlainen poliittinen tahtotilakysymys kuin Afrikan nälänhädän poistaminen.

Euroopan tulevaisuutta ajatellessani erityinen huoli sydämelleni nousee niistä romanilapsista ja -nuorista, joiden vanhemmat käyvät kerjäämässä kaukana kotoa. Nämä lapset kokevat konkreettista turvattomuutta, he syrjäytyvät ja ajautuvat muita herkemmin rikollisuuteen sekä ihmiskaupan hyväksikäytön uhreiksi. Löytyykö Euroopasta ja sen yhteiskunnista sekä poliittisesta keskustelusta paikkaa romanien tai muiden vähemmistöryhmien oikeuksien esille otolle.

Historia muistuttaa jälleen tänään meitä ja minua siitä, ettei yhdenvertaisuus, tasa-arvo ja syrjimättömyys ole automaattisesti olemassa olevia asioita vaan niiden eteen pitänee tehdä jatkuvasti työtä se rohkeasti haastaa ne, jotka hyökkäävät näitä perusarvoja vastaan. Juhlapuheiden sijaan olisi jo aika Euroopan unionin jäsenvaltioiden päättää, miten monenlaisen köyhyyden ja syrjäyttämisen keskellä elävien romanien tilanne hoidetaan – aikuisten oikeasti!

Tänään siinä, missä sytytän kynttilän holokaustissa surmatulle kansani jäsenien muistoksi, sytytän sen myös veljeskansani, juutalaisten muistoksi. Lausun hiljaisen rukouksen, jossa kiitän elämästä ja mahdollisuudesta antaa anteeksi.

Mertsi MEDI Ärling
Holokaustin uhrien muisto ry:n hallituksen jäsen

Muistokirjoitus: Dan Kantor 1955–2023

HELSINGIN juutalaisen seurakunnan asiamies Dan Kantor kuoli 67-vuotiaana Helsingissä 12. huhtikuuta 2023. Hän oli syntynyt Hyvinkäällä 8. kesäkuuta 1955.

Kantor vietti nuoruutensa Tapiolassa. Hän pääsi ylioppilaaksi Tapiolan lukiosta 1975, josta siirtyi opiskelemaan Helsingin yliopiston valtiotieteelliseen tiedekuntaan. Opiskeluaikana hän tutustui Terttu Linnaan, jonka kanssa avioitui 1980. Perheeseen syntyi kolme lasta: Hanna, Markus ja Jonatan.

JUUTALAISEN koulun kasvatille samassa osoitteessa sijaitseva seurakuntakeskus ja synagoga olivat tuttuja instituutioita. Kantor astui Helsingin juutalaisen seurakunnan kanslian palvelukseen 1979. Yhteiskunnallisesti kiinnostava mutta ehkä väliaikaiseksi tarkoitettu työrupeama venyi kuitenkin 36-vuotiseksi, joista yli 30 vuotta Kantor toimi seurakunnan asiamiehenä – käytännössä toimitusjohtajana, josta tehtävästä hän jättäytyi 2015. Kantorin ura asiamiehenä osui aikaan, jolloin digitalisaatio ravisteli vanhoja hallinnon rakenteita.

Kantorin suuri missio oli Suomen juutalaisten historian dokumentointi sanoin ja kuvin, jossa hän seurasi isänsä Isak Kantorin jalanjälkiä. Ensimmäinen kulttuurihanke, johon hän osallistui, oli vuonna 1986 Jugendsalissa suurta huomiota herättänyt valokuvanäyttely Juutalaisuus Helsingissä. Viimeiseksi jäi 2018 ilmestynyt hieno kirja Kyläkoulu keskellä kaupunkia – Helsingin Juutalainen Yhteiskoulu 100 vuotta. Kirjassa näkyy Kantorin vahva jälki yhtenä kirjoittajana – ja teoksen kokoavana voimana.

ERITYISEN maininnan ansaitsee 2006 ilmestynyt niin taitoltaan kuin sisällöltään upea teos Le’Chajim – kuvia Suomen juutalaisten historiasta, jossa Dan Kantorin tinkimätön laadun tavoittelu näkyy. Samaa tinkimätöntä otetta hän pitkäaikaisena päätoimittajana noudatti seurakunnan aikakausilehden ha’Kehilan kymmenissä pääkirjoituksissa – ja lehden laadukas taitto oli taattua Kantoria.

Kantorin asiamieskausi osui keskelle historian murrosta, jossa Eestin juutalaisyhteisö ensimmäisenä Neuvostoliitossa päätti järjestäytyä uudelleen 1988. Hänen sukkuloinnissaan 1980-luvun lopussa Helsingin ja Tallinnan välillä oli sekä vauhtia että vaarallisia tilanteita. Eestin juutalaisyhteisön kiitollisuus ja arvostus Kantoria kohtaan, hänen heidän hyväkseen tekemälle työlle, säilyy pitkään.

KANTORIN panos juutalaisen seurakunnan ikkunoiden avaamisessa yhteiskuntaan oli keskeinen. Hän oli seurakuntamme itseoikeutettu edustaja yhteiskunnan rajapinnassa, useassa toimikunnassa, jossa käsiteltiin vähemmistöjen asemaa Suomessa. Häneltä liikeni voimia myös kansalaisjärjestötoimintaan, joista ehkä merkittävimpänä 10-vuotinen hallituksen jäsenyys Holokaustin uhrien muisto ry:ssä.

Dan ja Terttu Kantor ehtivät elää rakkausavioliittoa yli 43 vuotta. Kolme lasta ja kuusi lastenlasta ovat tämän liiton arvokkain täyttymys. Perinnöksi juutalaisyhteisölle ja yhteiskunnalle jää Dan Kantorin kirjallinen tuotanto.

Gideon Bolotowsky

Kirjoittaja on Dan Kantorin ystävä.

Muistokirjoitus julkaistu Helsingin Sanomissa 8.6.2023

Kiasma-boikotti päättyi

Ns. taidetyöläisten ryhmä Eero Yli-Vakkurin johdolla on lopettanut Kiasma-työnseisauksensa (HS 28.4.). Alun perin nämä henkilöt vaativat, että Chaim ”Poju” Zabludowiczin on erotettava Kiasman tukisäätiön hallituksesta. Tämä oli boikotin perusvaatimus (Voima-lehti 7.10.2022). Lakon lopettamista perustellaan nyt kuitenkin sillä, että Kansallisgallerian hallitus on hyväksynyt uudistetut yksityisen rahoituksen eettiset ohjeistukset. Boikotti siis loppui ja Zabludowicz jatkaa tukisäätiössä kuten ennenkin.

Taitelijoiden päätös lopettaa boikotti on oikea. On luovuttu vaatimuksesta Chaim Zabludowiczin, joka on kahden holokaustista selvinneen vanhemman lapsi, erottamiseksi. Taiteilijoiden taustatiedot Zabludowiczista olivat hataria, eivätkä he suostuneet käymään asioita läpi hänen kanssaan. Taiteen muiden mesenaattien toimintaa tai taustoja ei haluttu arvioida. Boikotin kohdistuminen vain tukisäätiön hallituksen juutalaiseen jäseneen herätti kysymyksen kampanjan antisemitistisestä luonteesta eli rasismista.

Lopputulos on hyvä. Eettiset ohjeet, joissa kieltäydytään yhteistyöstä toimijoiden kanssa, jotka toiminnallaan loukkaavat ihmisoikeuksia, edistävät vähemmistöjen sortoa ja autoritäärisiä hallintomalleja, ovat hyvät. On vahvistettava liberaalia, demokraattista länsimaista yhteiskuntamallia. Tällainen toiminta edistää muutosta myös autoritäärisissä maissa.

Tärkeää on myös se, että eivät vain taiteen tukijat vaan myös taiteilijat itse sitoutuvat näihin uusiin periaatteisiin. On oleellista, että taiteilijajärjestöt, museot ja galleriat tarkkaan seuraavat, että taiteen toimijat eivät tee yhteistyötä sellaisten taitelijoiden kanssa, jotka eivät näitä ihmisoikeusperiaatteita  noudata. Asioiden verhoaminen taiteellisen työn vapauteen ei anna oikeutusta antisemitismiin.

 

Kimmo Sasi
Puheenjohtaja, Holokaustin Uhrien Muisto ry

Uusia jäseniä HUMin hallitukseen

Holokaustin uhrien muisto ry:n vuosikokous pidettiin Kansallisarkistossa 17.5. Kokouksessa käsiteltiin sääntömääräiset asiat ja hyväksytyssä toimintasuunnitelmassa painotettiin aiempaa vahvemmin romanien holokaustiin liittyvää tutkimusta ja muistamista. Tämä näkyi myös henkilövalinnoissa, kun yhdistyksen hallitukseen valittiin uusina jäseninä Euroopan romaniforumin (ERTF) puheenjohtaja ja HUMin perustajajäsen Miranda Vuolasranta sekä Suomen Romanifoorumin edellinen puheenjohtaja, TKI-asiantuntija ja lehtori Mertsi Ärling.

Juutalaisyhteisön uusina edustajina hallitukseen valittiin Turun juutalaisen seurakunnan puheenjohtaja Harry Serlo sekä englannin kielen ja kirjallisuuden maisteriopiskelija Anna Swanström.

Erovuoroisista valittiin uudelle kaksivuotiskaudelle yhdistystä vuodesta 2018 johtanut Kimmo Sasi, sekä hallituksen jäsenet Kristina Paavela, Päivi Sillanpää ja Ilkka Virtanen,

Kaksivuotista kauttaan hallituksessa jatkavat varapuheenjohtaja Risto Huvila, sekä jäsenet Markku Haranne,  Niina Väntänen sekä Mikael Zewi.

Hallituksen jäsenten tarkemmat esittelyt löytyy os. https://hum.fi/hallitus/.

Pj. Kimmo Sasi: Perustuslakivaliokunta pelasti ihmisoikeudet

Helsingin Sanomat julkaisi Holokaustin uhrien muisto ry:n puheenjohtaja Kimmo Sasin mielipidekirjoituksen 1.3.2023:

Perustuslakivaliokunta pelasti ihmisoikeudet

VAALIKAUDEN tärkein ihmisoikeusratkaisu tehtiin perustuslakivaliokunnassa 16. helmikuuta. Valiokunta totesi, että eläinsuojelulain on mahdollistettava sekä juutalainen että islamilainen teurastustapa.

Oli yllättävää, että hallitus antoi eduskunnalle lakiesityksen, jossa eläinten samanaikainen tainnuttaminen ja verenlaskun aloittaminen kiellettiin. YK:n ihmisoikeusneuvoston erityisraportoijat pyysivät ehdotuksesta selvityksen. EU komission antisemitismikoordinaattori kehotti Suomea muuttamaan esitystä.

Perustuslakivaliokunnan lausunto oli selkeä. Ehdotus loukkasi perustuslain 11. pykälän, Euroopan ihmisoikeussopimuksen 9. artiklan ja EU:n perusoikeuskirjan 10. artiklan takaamaa uskonnonvapautta.

Uskontoon liittyvät seremoniat, tavat, ruoka ja pukeutuminen ovat olennaisia. Oikeuden ytimeksi ne on katsottava niiden merkityksestä ja historiallisuudesta riippuen. Ruuan valmistustavan sääntely on tuhansia vuosia vanha.

Valiokunta toteaa, että uskonnonvapaudella ei voida perustella ihmisarvon tai muiden perusoikeuksien loukkausta. Siksi ihmisyksilöiden silpominen kuten naisten ympärileikkaus ei ole sallittu. Teurastustavassa ei kuitenkaan ole kysymys perusoikeuksien ristiriidasta.

Tainnuttamisvaatimukselle ennen verenlaskun sallimista esitetään eläinten hyvinvointiin liittyviä, joskaan ei aivan kiistattomia, perusteita. Valvotulla verenlaskulla on historiallisesti pyritty eläinten kärsimysten välttämiseen ja ruuan puhtauteen. Laki sallii historiallisista syistä metsästyksen. Tämän vuoksi juutalaisen sechita- ja islamilaisen halal-teurastuksen kielto ei ole johdonmukaisesti perusteltu.

Euroopassa joissakin maissa juutalainen ja islamilainen teurastustapa on kielletty. Saksa kielsi vuonna 1933 sechita-teurastuksen. Kiellolla olisi merkittävä vaikutus näiden uskontojen harjoittajiin. Suomessa on historialliset, hyvin integroituneet juutalainen ja tataariyhteisö. Niiden olemassaolo on todettu myös perustuslain perusteluissa. Jos nämä yhteisöt eivät voi harjoittaa omaa uskontoaan, pakottaisi Suomi heidät muuttamaan pois kotimaastaan.

Perusteena kiellolle on esitetty, että uskonnollisin menetelmin teurastettua lihaa voisi tuoda ulkomailta. Kiellon tarkoituksena kuitenkin on, että mitä useampi maa kieltää uskonnollisen teurastuksen, sitä hankalammaksi vähemmistöjen asema käy.

Valitettavasti tuki ihmisoikeuksille ei ollut yksimielinen.

Kimmo Sasi
perustuslakivaliokunnan entinen puheenjohtaja, Holokaustin uhrien muiston puheenjohtaja, Helsinki

Kirjoitus löytyy HS:n arkistosta https://www.hs.fi/mielipide/art-2000009421187.html?

Kutsu Holokaustin varjot ja antisemitismi Suomessa -seminaariin 25.1.

Kutsu

Eduskunnan antisemitismin vastaisen ryhmän ja Holokaustin uhrien muisto ry:n järjestämään
Holokaustin varjot ja antisemitismi Suomessa -seminaariin

Eduskunnan F-auditorioon (sisäänkäynti Pikkuparlamentin turvatarkastuksen kautta)
keskiviikkona 25.1.2023 klo 15:00-16:30

Ohjelma:

• Avaussanat – Antero Laukkanen, kansanedustaja, Eduskunnan antisemitismin vastaisen ryhmän puheenjohtaja
• Suomi ja antisemitismin torjuminen – Tytti Tuppurainen, Eurooppa- ja omistajaohjausministeri, Eduskunnan antisemitismin vastaisen ryhmän varapuheenjohtaja
• Antisemitismin torjuminen osana ihmisoikeustyötä – Sirpa Rautio, Ihmisoikeuskeskuksen johtaja
• Antisemitismiä turkulaisittain – Harry Serlo, Turun juutalaisen seurakunnan puheenjohtaja
• Holokaustin muistamisen merkitys antisemitismin ymmärtämisessä – Kimmo Sasi, Holokaustin uhrien muisto ry:n puheenjohtaja
• Kommenttipuheenvuoro ja päätössanat – Ben Zyskowicz, kansanedustaja, Eduskunnan antisemitismin vastaisen ryhmän jäsen.
• Kahvitarjoilu

Tilaisuuden juontaa Eduskunnan antisemitismin vastaisen ryhmän sihteeri ja Holokaustin uhrien muisto ry:n varapuheenjohtaja Risto Huvila.

Seminaarin kieli on suomi.

Pyydämme osallistujia saapumaan turvatarkastuksen takia klo 14:30-14:50 välisenä aikana. Varaudu todistamaan henkilöllisyytesi.

Pakollinen ilmoittautuminen viim. 22.1.:
http://www.hum.fi/eduskunta-25-1-2023

Tervetuloa!

Mistä hyökkäyksessä Poju Zabludowiczia vastaan on kyse?

Holokaustin uhrien muisto ry:n kannanotto 3.12.2022

 

Eräät ”taidetyöläiset” ovat pidättäytyneet työskentelemästä nykytaiteen museo Kiasman kanssa niin kauan kun ihmiskunnan historian suurimman etnisen kansanryhmän murhan, holokaustin, uhrien lapsi Chaim ”Poju” Zabludowicz on Kiasman tukisäätiön hallituksen jäsen. Perusteena on Zabludowiczin tuki Israelin valtiolle ja sen väitetylle apartheid politiikalle.

Näiden taiteilijoiden toiminta herättää vakavia kysymyksiä.

Suomen koko taidekentässä on löytynyt vain yksi henkilö, johon kohdistetaan henkilökohtainen kampanja hänen mielipiteidensä johdosta. Tämä henkilö on juutalainen.

Nämä ns. aktivistit ovat tuskin selvittäneet, onko taiteen tukijoiden ja taiteilijoiden joukossa henkilöitä muista kansanryhmistä, jotka suhtautuisivat samalla tavalla myönteisesti Israelin valtioon. Ja tulisiko heihin kohdistaa samanlaisia vaatimuksia.

He väittävät Zabludowiczin ja hänen tukemiensa organisaatioiden lobbaavan Israelin valtion puolesta ja tukevan Israelin valtion palestiinalaisia kohtaan harjoittamaa apartheid politiikkaa. Yleisesti tiedossa on, että Zabludowicz on tukenut YK:n periaatteiden mukaisesti Israelin valtion oikeutta olemassaoloon ja turvallisuuteen. Israel on Lähi-idässä valtio, jossa on demokratia ja kehittynein ihmisoikeuksien ja oikeusvaltioperiaatteen kunnioitus, ja johon Suomella on ystävälliset suhteet. Zabludowicz on useissa yhteyksissä ilmaissut tukensa kahden valtion Israelin ja Palestiinan ratkaisulle ja ilmaissut kielteisen kantansa Israelin siirtokuntapolitiikkaan. Zabludowicz on myös toiminnallaan aktiivisesti pyrkinyt edistämään pyrkimyksiä rauhaan Lähi-idässä.

Zabludowiczin isä oli aikanaan osakkaana suomalaisten ja israelilaisten perustamassa asealan yrityksessä. Chaim Zabludowiczin liiketoiminnan päätoimiala on nykyisin kiinteistösijoitustoiminta. Myös Suomen valtio  tukee nykyisin Israelin sotilasmateriaalin valmistusta. Israel on Suomelle merkittävä kehittyneen sotilasmateriaalin toimittaja.

Taiteilijoiden näkemys Zabludowiczin mielipiteistä ja tarkoitusperistä on virheellinen ja selvästi tarkoitushakuinen ja ennakkoluuloinen.

Ajankohtaisin globaali ongelma on Venäjän oikeudeton ja raaka hyökkäys Ukrainaan. Tässä tilanteessa saattaisi kuvitella, että suomalaisessa taiteessa tärkein kysymys olisi Venäjän ja sitä tukevien kuten Iranin, Kuuban ja Nicaraguan vaikutus suomalaiseen taidekenttään. Kyseiset maat ovat tunnetusti syyllistyneet myös useisiin omiin kansalaisiinsa kohdistuviin ihmisoikeusrikkomuksiin. Olisi tärkeää tietää, onko taidetyöläisillä tarkoitus myös boikotoida kaikkien niiden toimintaa, joilla on yhteyksiä tai aktiivista myönteistä suhtautumista näiden maiden toimintaan. Onko merkitystä myös sillä, ovatko taidekentän toimijoiden vanhemmat toimineet yhteistoiminnassa näiden tai niiden edeltäjävaltioiden kanssa.

Holokaustin uhrien muisto ry kehottaa taiteilijoita perehtymään läntisten maiden muodostaman International Holocaust Remembrance Alliancen antisemitismimääritelmään. Sen on myös Suomen hallitus hyväksynyt. Mielestämme taiteessa ei ole sijaa antisemitismille ja rasismille.

Lisätiedot: Holokaustin uhrien muisto ry, pj, Kimmo Sasi kimmosasi@gmail.com, 050 5113148

Ministeri Honkonen: Vainojen uhrien muistopäivän nimenmuutokselle ei tarvetta

Eduskunnan antisemitismin vastaisen ryhmän puheenjohtaja, kansanedustaja Antero Laukkanen ja viisi muuta ryhmän jäsentä jättivät 27.10.2022 hallitukselle kirjallisen kysymyksen liittyen tammikuun 27. päivänä vietettävään vainojen uhrien muistopäivään ja ehdottivat nimen muuttamista kansainvälisen käytännön mukaisesti Holokaustin muistopäiväksi.

Kysymyksen perusteluissa viitattiin mm. siihen, että valtioneuvosto käyttää englanninkielisessä viestinnässään ko. päivästä nimeä Holocaust Remembrance Day, ja että päivän harhaanjohtava suomenkielinen nimi johti alkuvuodesta kiusalliseen tilanteeseen, kun Rauman kaupunki päätti muistaa 27.1. inkeriläisten vainoja. Kaupungin valmistelu- ja päätös-asiakirjoissa ei viitata sanallakaan holokaustiin tai juutalaisvainoihin. 

Tiede- ja kulttuuriministeri Petri Honkonen, jonka vastuualueelle kalenteriasiat kuuluvat, vastasi ehdotukseen kieltävästi 9.11. ja seuraavassa ministerin vastaus kokonaisuudessaan:

Vastaus kirjalliseen kysymykseen Holokaustin muistopäivän lisäämisestä kalenteriin EU:n strategian ja kansainvälisen käytännön mukaisesti

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Arvoisa puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Antero Laukkasen /kd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 561/2022 vp:

Kuinka hallitus edistää sitä, että EU:n strategian ja kansainvälisen käytännön mukaisesti
Suomalaiseen kalenteriin tehdään nimikemuutos, jossa kalenterissa oleva nimike ”Vainojen uhrien muistopäivä” muutetaan muotoon ”Holokaustin muistopäivä”?

Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Hallitus tukee täysin EU:n strategiaa antisemitismin torjumiseksi ja juutalaisen elämäntavan vaalimiseksi (2021−2030). Hallitus ei hyväksy antisemitismiä sen missään muodossa.
Valtioneuvoston kanslia on päätöksellään (1208/2001) perustanut Vainojen uhrien muistopäivän.
Päätöksessä todetaan, että 27. tammikuuta vietetään juutalaisvainojen ja kansanvainojen uhrien
muistopäivää.

Päätöksessä muistopäivän perusteena on ollut juutalaisvainojen uhrien lisäksi myös muiden kansanvainojen uhrien muistaminen. Tämä ei tarkoita, että holokaustia voi verrata muihin
kansanmurhien ja joukkotuhonnan muotoihin. Kyse on ennen kaikkea holokaustista, mikä on korostunut myös valtioneuvoston edustajien puheissa muistopäivän kansallisessa vietossa. Muista
kansanmurhista, esimerkiksi Ruandassa, on käyty keskustelua myös esim. IHRA:n puitteissa (International Holocaust Remembrance Alliance).

Holokausti on lisäksi vierasperäisenä sanana monille suomalaisille hankala, kun taas vainojen
uhrien muistopäivä on kielellisesti selkeä suomen kielen ilmaus. Kotimaisten kielten keskus viittaa päivitetyssä lausunnossaan aiemmin asiasta todettuun ja puoltaa muistopäivän nykyisen nimen
säilyttämistä. Muistopäivän nykyistä nimeä ei voi pitää yksiselitteisesti merkitykseltään liian laajana ja siksi harhaanjohtavana.

Yliopiston almanakkatoimisto muistuttaa siitä, että nimi vainojen uhrien muistopäivä on näiden kahdenkymmenen vuoden aikana, jolloin se on ollut merkittynä kalenteriin, ehtinyt vakiintua suomalaisten käyttöön. Yliopiston almanakkatoimiston hallitus on keskustellut moneen otteeseen asiasta, eikä se ole nähnyt tarvetta nimenmuutokselle.

Edellä todetun perusteella muistopäivän nimenmuutokselle ei nähdä tällä hetkellä tarvetta.

Helsingissä 9.11.2022

Tiede- ja kulttuuriministeri Petri Honkonen

 

Kysymys ja sen perustelut löytyy kokonaisuudessaan täältä: https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/Kysymys/Sivut/KK_561+2022.aspx

80 vuotta juutalaisten häpeällisestä luovutuksesta – lue ministeri Tuppuraisen puhe

Suuri joukko ihmisiä saapui Tähtitorninmäen muistomerkille Helsinkiin sunnuntai-iltana 6.11. muistamaan päivälleen 80 vuotta aikaisemmin valtiollisen poliisin Valpon toimesta Natsi-Saksan salaiselle poliisille Gestapolle luovutettuja juutalaispakolaisia. Luovutetut juutalaiset olivat

• Heinrich Huppert (s. 16. marraskuuta 1896 Wien, Itävalta)
• Kurt Huppert (s. 29. elokuuta 1931 Wien, Itävalta)
• Franz Olof Kollmann (s. 15. toukokuuta 1941 Helsinki, Suomi)
• Georg Kollmann (s. 19. marraskuuta 1912 Wien, Itävalta)
• Janka Kollmann, o.s. Holčerová (s. 10. syyskuuta 1910 Nyiregyháza, Unkari)
• Elias Kopelowsky (s. 22. syyskuuta 1881 Ilgen, Itävalta)
• Hans Robert Martin Korn (s. 26. kesäkuuta 1919 Bielitz, Puola)
• Hans Edward Szybilski (s. 29. elokuuta 1907 Elberfeld, Saksa)

Valpo toimitti pidättämänsä juutalaiset Helsingin Eteläsatamasta Tallinnaan lähtevään S/S Hohenhörn-höyrylaivaan, josta heidät vietiin edelleen Auschwitziin, missä heidät murhattiin lukuunottamatta Georg Kollmannia, joka selvisi holokaustista ja muutti sodan jälkeen Israeliin. Georg Kollmannin tytär Orna Grinberg oli läsnä tilaisuudessa ja piti koskettavan puheenvuoron. Myös Janka Kollmannin sukulainen William Yotive puhui tilaisuudessa.

Valtiovallan tervehdyksen tilaisuuteen toi eurooppaministeri Tytti Tuppurainen, jonka lisäksi tervehdyspuheenvuoron käyttivät Suomen juutalaisten seurakuntien keskusneuvoston puheenjohtaja Yaron Nadbornik, Israelin suurlähettiläs Hagit Ben-Yaakov ja Saksan suurlähettiläs Konrad Arz von Straussenburg. Taiteilija Jenny Liebkind esitti laulun ja rabbi Samuel Beniard lausui El Maleh Rachamim -rukouksen.

Juutalaisyhteisön lisäksi useat järjestöt ja suurlähetystöt, mukaanlukien Holokaustin uhrien muisto ry, laskivat seppeleen Apua anovat kädet -muistomerkille.

Ennen Tähtitorninmäen muistotilaisuutta Holokaustin uhrien muisto ry järjesti Saksalaisella kirkolla seminaarin, jossa akatemiatutkija Oula Silvennoinen ja tietokirjailija, tutkija Elina Sana taustoittivat luovutuksia ja niitä edeltäneitä toimia. Voit katsoa Silvennoisen ja Sanan luennot HUMin YouTube-sivustolta.

Ministeri Tytti Tuppuraisen 6.11.2022 pitämä puhe

Arvoisa Israelin valtion suurlähettiläs, arvoisat suurlähettiläät, Suomen juutalaisyhteisön edustajat, uhrien perheenjäsenet, hyvät naiset ja herrat.

On todella suuri kunnia välittää Suomen hallituksen tervehdys tälle tapahtumalle, joka vaalii muistoa.

Kyllä, tänään puhuminen on kunnia, kun taas tapahtuma, jota olemme kokoontuneet muistamaan, on yksi kansakuntamme historian häpeällisimmistä hetkistä. Se on häpeä, jota ei tule unohtaa kahdeksaan vuosikymmeneen, eikä koskaan.

Kahdeksankymmentä vuotta sitten Suomi ei ollut antisemitismin äärimmäisten muotojen vaivaama kansakunta. Tai tarkemmin sanottuna, suurin osa tavallisista ihmisistä ei jakanut antisemitismin vihamielisimpiä muotoja.

Todellakin, juutalaiselle yhteisöllemme myönnettiin täysi uskonnonvapaus ja sen jälkeen täydet kansalaisoikeudet pian itsenäistymisemme jälkeen tammikuussa 1918. Se oli yksi viimeisistä Suomen eduskunnan toimista ennen kuin maamme ajautui sisällissotaan.

Myös jatkosodan aikana, kun Suomi liittoutui Saksan ja sen rikollisen natsihallinnon kanssa, maallamme ei ollut aikomusta vainota juutalaisia kansalaisiamme, puhumattakaan suunnitelmista antaa heidän joutua Euroopan laajuisen holokaustin uhreiksi.

Kahdeksan eri Euroopan maista tulleen juutalaisen karkottaminen natsimurhaajien luo oli sen vuoksi epäonnistunut velvollisuutemme tarjota suojelua ulkomaalaisille, jotka luottivat meidän suojelevan heitä. Ja heidän luottamuksensa olisi pitänyt olla perusteltua.

Vaikka tuohon aikaan ei ollut kansainvälistä sopimusta pakolaisten suojelusta, tällainen vastuu ymmärrettiin osaksi sivistyneen kansan oikeusjärjestelmää.

Suuret sanomalehdet, Helsingin Sanomat ja Suomen Sosialidemokraatti, julkaisivat pääkirjoituksia suunniteltuja karkotuksia vastaan ja perustivat näkemyksensä velvollisuuteen suojella pakolaisia. Myös osa hallituksen ministereistä toimi: ministeri Väinö Tanner keskeytti karkotukset antaen uhreille väliaikaisen lykkäyksen. Ministeri Karl-August Fagerholm uhkasi erota, mikäli karkotukset tapahtuisivat.

Todennäköisesti suunnitelmana oli karkottaa noin sataviisikymmentä juutalaista pakolaista. Lopulta valehtelevat ja huijaavat antisemitistiset poliitikot ja virkamiehet onnistuivat lähettämään heistä kahdeksan – mukaan lukien Suomessa syntyneen pojan – varmaan kuolemaan. Heidän esittelivät karkotukset valheellisesti tavanomaisena poliisioperaationa, mustamaalaten juutalaispakolaiset rikollisiksi ja taakaksi yhteiskunnallemme.

Rakkaat ystävät!

Juutalaisten pakolaisten karkottaminen holokaustin uhreiksi voidaan nähdä osana laajempaa ihmisoikeusrikkomusongelmaa ja erityisesti pakolaisten ihmisoikeuksien loukkaamista.

Tänään, kun Venäjän aggressio Ukrainaa vastaan on avautunut laajamittaiseksi sodaksi ja Venäjän johto on avoimesti julistanut kansanmurha-aiheensa, pakolaiskriisi on jälleen osa Euroopan poliittista maisemaa. Miljoonat maanpakolaiset ovat liikkeellä peläten Venäjän terroripommituksia tai murhaavia ja kiduttavia vihollisjoukkoja.

Tähän asti eurooppalainen vastaus on ollut esimerkillistä, sillä olemme toivottaneet ukrainalaiset pakolaiset tervetulleiksi. Meidän on kuitenkin ymmärrettävä, että tämä Ukrainan pakolaiskriisi voi kestää jonkin aikaa.

Venäjän sota Ukrainaa vastaan alkoi kahdeksan vuotta sitten, emmekä tiedä kuinka kauan se kestää. Meidän on oltava kärsivällisiä, meidän on oltava valmiita vastustamaan ukrainalaisiin kohdistuvia valheita ja petoksia. Lisäksi meidän on oltava tietoisia tarpeesta suojella erityisen haavoittuvia pakolaisryhmiä, esimerkiksi Ukrainasta lähteviä romanipakolaisia.

Hyvät naiset ja herrat,

vaikka tunnistamme yhtäläisyyksiä nykypäivän pakolaiskriisin ja Euroopan juutalaisten ahdingon välillä kahdeksankymmentä vuotta sitten, meidän on nähtävä myös erot. Holokausti sen huolellisella suunnittelulla ja häikäilemättömällä toteutuksella oli jotain, mitä ihmiskunta ei ollut koskaan nähnyt.

Ainoastaan juutalaisten löytäminen murhanhimoisen vainon uhreiksi oli monella tapaa ainutlaatuinen operaatio. Natsit ja heidän liittolaisensa murhasivat juutalaisia Itä-Euroopassa, missä juutalaisten ja pakanoiden välillä oli vuosisatojen ajan ollut kulttuurieroja. Juutalaiset löydettiin siksi helposti uhreiksi. Mutta murhaajat onnistuivat löytämään juutalaisia Länsi-Euroopan maista, joissa juutalainen kulttuuri ja juutalainen elämäntapa olivat lähes identtisiä pakanaväestön kanssa. Natsirikolliset eivät säästäneet vaivaa.

Holokaustin pahuus erottuu kaikkien ihmisten tekemien rikosten joukosta. Meidän on tunnustettava holokaustin ennennäkemätön luonne.

Minua vaivaa henkilökohtaisesti se, että Suomessa 27. tammikuuta tunnetaan vainojen uhrien muistopäivänä. Se pitäisi tuntea holokaustin muistopäivänä, päivänä, jolloin Auschwitzin jäljellä olleet vangit vapautettiin.

Toisaalta olen helpottunut voidessani todeta, että Suomi on täysin omistautunut Kansainvälisen holokaustin muistoa kunnioittavan liiton osapuoli. Me, lueteltuna maana, tunnustamme antisemitismin yleisen määritelmän ja ymmärrämme, että antisemitismi on usein ilmaistu kritiikkinä Israelia kohtaan. Tehkäämme selväksi: antisemitismi ei voi piiloutua antisionismin taakse.

Rakkaat ystävät!

Holokaustin todistaneiden sukupolvien viimeiset jäsenet tulevat menehtymään lähitulevaisuudessa. Surullisena tulemme näkemään, että viimeiset eloonjääneet eivät ole enää keskuudessamme. He eivät enää todista tapahtuneesta. Heidän kärsimyksensä säilyvät vain suullisessa perinteessä ja historiallisissa asiakirjoissa. Ja sama on jo tapahtunut vanhurskaille kansakuntien joukossa, ihmisille, jotka vaaransivat uransa ja toimeentulonsa ja monesti vaaransivat henkensä tehdessään sitä, mikä oli oikein, auttaessaan juutalaisia pakenemaan vainoa.

Myös holokaustin rikoksen tekijät ovat lähes kaikki kuolleet. Suurin osa heistä on kuollut vanhuuteen rangaistuksenaan heidän elinikäinen syyllisyytensä. Suomessa niitä miehiä, jotka lähettivät pois nämä kahdeksan ihmistä, joita me tänään muistamme, ei tuotu kohtaamaan oikeudellisia seuraamuksia. Ja todellakin, sodanjälkeisinä vuosina suomalaisessa yhteiskunnassa riitti kostoa, joka pyrki siihen, että oikeuden löytäminen olisi ollut vaikeaa.

Nykyään meidän on muistettava, että vaikka holokaustin uhrit ja syylliset eivät ehkä olekaan keskuudessamme tulevina vuosina, antisemitismin pahuus elää. Meille eurooppalaisille antisemitismi on todellisuudessa perisynti, joka palaa hitaassa tulessa vuosisadasta toiseen ja odottaa syttymistään liekkeihin.

Silti kulttuurissamme on myös toinen vahva pohjavirta. Pakolaisten kohtelusta siinä sanotaan: ”Kun muukalainen asuu kanssasi maassasi, et saa tehdä hänelle vääryyttä. Muukalainen, joka asuu luonasi, olkoon sinulle kuin yksi kansalaisistasi; sinun tulee rakastaa häntä niin kuin itseäsi.” Näin Pyhä Raamattu meille kertoo. Se osoittaa vastuumme ihmisinä toisistamme. Se on vastuu, jota ei voi ulkoistaa Ruandaan, ei minnekään. Se on tässä ja nyt, se on siellä, missä näemme ahdistusta.

Arvoisa Israelin valtion suurlähettiläs, arvoisat suurlähettiläät, Suomen juutalaisen yhteisön edustajat, uhrien perheenjäsenet, rakkaat ystävät!

Kahdeksan karkotetun muisto muistuttaa, että kaikki historialliset tapahtumat ovat yksittäisten elämien summaa. Tänään meidän on oltava parempia.

Kahdeksas kompastuskivi Turkuun

Holokaustin uhrien muisto ry, yhteistyössä Turun kaupungin ja Turun juutalaisen seurakunnan kanssa, asensi 25.10.2022 kahdeksannen Stolperstein-muistokiven Turkuun Vartiovuorenkatu 1:n jalkakäytävälle Suomesta 6.11.1942 natsi-Saksaan luovutetun ja Auschwitzissa murhatun Hans Szybilskin muistolle.

Tilaisuudessa puhuivat (tässä järjestyksessä) Holokaustin uhrien muisto ry:n puheenjohtaja Kimmo Sasi, Turun pormestari Minna Arve, kaupungin kansainvälisten asioiden päällikkö Mika Akkanen ja Turun juutalaisen seurakunnan puheenjohtaja Harry Serlo. Tilaisuuden päätteeksi Turun juutalaisen seurakunnan esimies Aharon Tähtinen lausui Elmale Rachamin -rukouksen. Paikalle oli saapunut noin 30 asiasta kiinnostunutta.

Pormestari Minna Arven ja kansainvälisten asioiden päällikön Mika Akkasen puheenvuorot katsottavissa täältä. ja Turun juutalaisen seurakunnan puheenjohtajan Harry Serlon täältä.

Pormestari Arven ja Turun juutalaisen seurakunnan puheenjohtajan Harry Serlon puheet ovat luettavissa tämän artikkelin alapuolelta.

Lisätietoa kompastuskivistä: https://hum.fi/kompastuskivet-stolpersteine/

Tapahtumaan liittyviä uutisia:

IS 24.10.2022: Turkuun asennetaan kompastuskivi Saksaan luovutetun juutalais­miehen muistoksi

Seurakuntalainen 24.10.2022: Turkuun asennetaan 25.10.2022 kompastuskivi luovutetun juutalaisen, Hans Eduard Szybilskin, muistoksi

Kotimaa 24.10.2022: Suomen kahdeksas kompastuskivi holokaustin uhrille asennetaan Turkuun – ”Meidän ei tule koskaan unohtaa”

Åbo Unterrättelse 24.10.2022: Man som fängslades i Åbo och skickades till Auschwitz får minnesplatta vid Vårdberget

HS 25.10.2022: Suomi luovutti Hans Eduard Szybilskin natsi-Saksaan – Tänään hän saa muistolaatan

TS 25.10.2022:  Turkuun asennettiin Suomen kahdeksas kompastuskivi holokaustin uhrille, Hans Eduard Szybilski luovutettiin natsi-Saksaan

Svenska YLE 25.10.2022: Åbo minns de mörkare delarna av sin historia – förening uppförde ett minnesmärke för en judisk man som bodde i Åbo innan han skickades till Auschwitz

Aamuset 25.10.2022: Vartiovuorenkadulle kompastuskivi luovutetun juutalaisen Hans Eduard Szybilskin muistoksi

Kuntalehti 25.10.2022: Turku asensi kompastuskiven Saksaan luovutetun Hans Eduard Szybilskin muistoksi

Turun pormestarin Minna Arven puhe:

Hyvät Holokaustin uhrien muisto ry:n sekä Turun juutalaisen seurakunnan edustajat ja muu yleisö,
Turulla on hieno ja pitkä historia avoimena ja kansainvälisenä kaupunkina. Erilaiset uudet aatteet, ja ideat ovat jo vuosisatojen ajan saavuttaneet Suomen Turun kautta. Turku on ollut monikulttuurinen kohtaamispaikka ja myös erilaisten uskonyhteisöjen koti jo satojen vuosien ajan. Se on ollut koti kaikille niille, jotka ovat halunneet kaupunkia kodikseen kutsua.

Samalla, kun voimme olla iloisia kaupunkimme rikkaasta historiasta, on kuitenkin hyvä tunnustaa, että kaupunkimme historiaan mahtuu myös synkkiä ajanjaksoja. Tällainen synkkä ajanjakso on myös syy siihen, minkä takia olemme tänään koolla. Olemme koolla muistamassa Hans Szybilskiä, joka oli yksi niistä kahdeksasta juutalaisesta, jotka Suomen valtio luovuttu Gestapolle 6.11.1942 ja joka murhattiin Auschwitzissa. Yksi niistä kuudesta miljoonasta murhatusta ihmisestä, joilla jokaisella oli oma ainutlaatuinen tarinansa ja elämänsä. Elämä, joka heiltä julmasti riistettiin.

Haluan kiittää Holokaustin uhrien muisto ry:tä, tästä aloitteesta. Nyt asennettava muistokivi on Suomen kahdeksas ja ensimmäinen Helsingin ulkopuolella. Kompastuskivillä kunnioitetaan kaikkien holokaustissa menehtyneiden ihmisten elämiä. Niiden kautta holokaustin uhrit, kuten tänään Hans Szybilski, voivat saada yksilölliset kasvot ja tulla muistetuksi. Silmittömän pahuuden uhrien inhimilliset kasvot auttavat meitä ymmärtämään ja toisaalta toimimaan siten, että mitään tällaista ei koskaan enää tapahdu. On meidän tehtävämme muistaa heitä, jotka eivät ole enää kertomassa omaa tarinaansa.

Holokausti edustaa niin käsittämätöntä pahuutta, että meidän on lähes mahdotonta ymmärtää sitä. Samalla on hyvä kuitenkin huomata, ettei holokaustikaan alkanut Auschwitzista, vaan se alkoi vihan kyllästämästä vastakkainasettelusta. Yhä arkisemmaksi muuttuneesta puheesta ”meistä” ja ”heistä”. Vahingoittamistarkoituksessa levitetyissä huhuista ja vääristellystä tiedosta. Puheet juutalaisista ja muista vähemmistöistä kovenivat hiljalleen, lähes huomaamatta. Siirryttiin arjen syrjintään ja taas askel askeleelta kohti yhä vakavampia tekoja.

Ensin juutalaisia vastaan kääntyi kuitenkin vain pieni ääriajattelua edustava vähemmistö, joka kylvi vihan siemeniä muualle yhteiskuntaan. Lopulta myös aivan tavalliset ihmiset tulivat osaksi vihan koneistoa. Jos eivät aktiivisesti, niin hiljaa hyväksyen. He ehkä ajattelivat, tämähän ei oikeastaan ole meidän ongelmamme, eikä se koske meidän elämäämme – se koskee ”heitä”. Muita, kuin meitä.

Vihan retoriikka oli onnistunut tehtävässään, kun tavalliset kaupunkilaiset käänsivät selkänsä naapureilleen, lähikaupan kauppiailleen, lasten koulutovereiden vanhemmille ja jopa ystävilleen. Me emme tiedä, mitä ajattelivat tässä talossa asuneet Szybilskin naapurit, kun hänet karkotettiin, mutta sen me tiedämme, että yhteiskuntana me epäonnistuimme, kun sallimme sen tapahtua.

Kun sanomme ”ei enää koskaan”. On tämäkin puoli historiasta tärkeää muistaa. Sen opetus on, että lopulta kyky äärimmäiseen pahuuteen, kuten myös äärimmäiseen hyvyyteen, asuu meissä tavallisissa ihmisissä.

Emme voi toisaalta tuudittautua siihen, että mikään tällainen ei olisi nyky-yhteiskunnassa enää mahdollista. Yhä edelleen löytyy poliittisia voimia, jotka hakevat kannatusta tietoisesta vastakkainasettelusta ja valheellisten tietojen levittämisestä. Näitä henkilöitä on jopa maailman korkeimpien johtajien joukossa. Vastuuton valta ja vihanlietsonta johtaa yhä nykypäivänäkin todellisiin väkivallantekoihin mm. uskonnollisia vähemmistöjä kohtaan. Olemme valitettavasti nähneet myös antisemitismin nousua Euroopassakin.

Holokaustin kauhut ovat ihmiskunnalle muistutus siitä, että ihmisoikeuksien ja demokratian puolustaminen on meidän kaikkein, ei vain harvojen tehtävä. Sillä yhteiskunta, joka sallii vihapuheen, muukalaisvihan ja rasismin mitä tahansa vähemmistöään kohtaan, ojentaa käden demokratiaa väheksyville voimille. Yhteistä ihmisyyttämme väheksyville voimille.

Meillä jokaisella on mahdollisuus valita, annammeko vihalle kasvutilaa yhteiskunnassamme. Turun kaupungin edustajana voin luvata, että tässä kaupungissa me anna tuumaakaan periksi vihapuheelle, rasismille tai antisemitismille.

Toivon, että tämä kompastuskivi on tässä muistuttamassa meitä ja tulevia sukupolvia Szybilskin tarinan kautta siitä, että me voimme aktiivisesti valita millaista maailmaa sanoilla ja teoillamme rakennamme. Sillä niin pahuudella, kuin myös hyvyydelläkin on inhimilliset kasvot.
Kiitos.

Turun juutalaisen seurakunnan puheenjohtajan Harry Serlon puhe

Arvoisa pormestari, arvoisa HUM:n puheenjohtaja, arvoisat osanottajat

Olemme kokoontuneet tänään paljastaaksemme Hans Szybilskin muistoksi asennetun kompastuskiven. Hän oli kautta aikojen pahimman juutalaisia kohdanneen juutalaisvastaisen antisemitistisen järjestelmän uhri.  

Miksi näitä muistolaattoja pystytetään, vaikka tapahtumista on kulunut jo n. 80 vuotta? Juutalaisvastaisuus eli antisemitismi ei ole maailmasta kadonnut, vaikka etenkin Suomessa suuri enemmistö suhtautuu juutalaiseen vähemmistöön suopeasti tai vähintään neutraalisti.

Yhteiskunnissa, joissa juutalaisia vainotaan, aletaan myös ennen pitkää vainota muita vähemmistöjä. Näin oli myös Natsi-Saksassa. Myös romanit, muut vähemmistöt ja mm. kehitysvammaiset olivat tuhon kohteina. Mikäli natsivaltaa ei olisi kukistettu, olisivat ennen pitkää vähänkin erilaiset ihmiset olleet epäilemättä tuhon kohteina.

Mikäli halutaan elää maassa, jossa vallitsee yleinen vapaus ja ihmisoikeuksien toteutuminen, on edistettävä suvaitsevaisuutta vähemmistöjä kohtaan ja aktiivisesti huolehdittava siitä, että kaikilla on vapaa oikeus uskonnonharjoittamiseen ja että he voivat tehdä sen turvassa.

Elämme murroskautta, jossa länsimaisia demokratioita uhkaavat, autoritäärisyyttä ihailevat ja vihaa lietsovat liikkeet ovat jälleen alkaneet voimistua. Vaarana on jälleen vihapuheen ja vihatekojen yleistymisen myötä niiden normalisoituminen. Ellei yhteiskunta ole varuillaan, johtaa tämä siihen, että pakkovallan ihailijat ovat saavuttavat myös poliittista valtaa.

Kuten edesmennyt huomattava ruotsalainen poliitikko ja ihmisoikeusaktivisti Per Ahlmark on aikanaan todennut, ”se alkaa aina juutalaisista, mutta ei koskaan päädy juutalaisiin”.

Juutalaisvastaisuuden, antisemitismin, esiintyminen toimii siis indikaattorina siitä, että yhteiskunnassa ei ole kaikki hyvin ja ollaan menossa vaarallisille teille. Kompastuskivet, stolpersteinit, muistuttavat meitä siitä, mihin vainoaminen lopuksi johtaa.

Toisen maailmansodan kauhujen ja holokaustin muistojen hiipuessa väkivallanteot juutalaisia kohtaan ovat Euroopassa viime vuosina olleet lisääntymässä.

Vaikka Turussa on ollut enimmäkseen rauhallista, myös seurakuntamme on joutunut juutalaisvastaisten hyökkäysten kohteeksi. Kaksi ja puoli vuotta sitten holokaustin muistopäivänä synagogamme tuhrittiin punaisella maalilla. 1990-luvulla hautausmaallamme kaadettiin 125 hautakiveä. Samana vuonna oli myös rikottu synagogan ikkunoita.

Koemme, että uhat lisääntyvät jatkuvasti ja olemme joutuneet mittaviin järjestelyihin turvallisuutemme varmistamiseksi. Pienenä seurakuntana nämä ovat alkaneet muodostaa meille ylivoimaiseksi käyvän taakan sekä taloudellisten että henkilöresurssien osalta. Olemme ainoa juutalainen seurakunta pohjoismaissa, joka joutuu vastaamaan omasta turvallisuudesta ilman yhteiskunnan taloudellista tukea.

Hans Szybilskin muistoksi asennettu kompastuskivi muistuttaa meitä ajoista, jolloin totalitääriset voimat pääsivät valloilleen kohtalokkain seurauksin.

Me juutalaiset, tämän omakohtaisesti muistaen ja tuntien, pidämme edelleen äärimmäisen tärkeänä osin näillä kompastuskivillä muistuttaa kaikkia siitä, että omien vanhempiemme ja isovanhempiemme elinaikana on Euroopassa tehdasmaisesti valtiollisen tahon toimesta yritetty tuhota kokonaisia ihmisryhmiä ja että myös omassa valtiossamme on ollut henkilöitä, jotka ovat tähän myötävaikuttaneet.

Kiitämme Holokaustin Uhrien Muisto r.y.:n piirissä työskenteleville heidän tekemästään arvokkaasta työstä uhrien muiston vaalimiseksi, jotta estettäisiin toisen maailmansodan kaltaisten kauhujen toistuminen.

On hieno asia, että yhteiskuntamme edustajat, edistämällä näiden muistomerkkien asentamista ja olemalla läsnä myös tässä tilaisuudessa, tiedostavat osuutensa kaikkien ihmisten vapauden ylläpitämisessä.

Jokainen ihminen on arvokas.

Romanien unohdettua holokaustia muistetaan 2.8.

Toinen elokuuta vietetään romaneiden holokaustin eurooppalaista muistopäivää ja silloin on tilaisuus muistaa natsivallan toimesta murhattuja romaneita ja sintejä. Sintit ovat lähinnä Benelux maissa elävien romanien ryhmä. Euroopan parlamentti julisti vuonna 2015 tuon päivän romanien kansanmurhan eli holokaustin muistopäiväksi.

Porrajmos ja Samudaripe ovat romanikielisiä termejä, joita käytetään kuvaamaan Euroopan romani- ja sintiväestön kansanmurhaa eli holokaustia toisen maailmansodan aikana. Sanat tarkoittavat täydellistä tuhoamista. Jopa yli miljoona romania ja sintiä murhattiin tai kuoli nälkään tai tauteihin eri puolilla Eurooppaa sijainneilla keskitysleireillä. Kaikkia toisen maailmansodan aikana holokaustin kokeneita romaneita ja sintejä ei kuitenkaan surmattu keskistysleireillä, vaan useimmiten heidät ammuttiin metsissä ja haudattiin joukkohautoihin tai poltettiin paikan päällä.

IHRA (The International Holocaust Remembrance Alliance) hyväksyi 8. lokakuuta 2020 yksimielisesti ei-oikeudellisesti sitovan määritelmän koskien romanien syrjintää ja romanivastaisuutta:

Romanivastaisuuden ja -vastaisen syrjinnän ei-oikeudellisesti sitova määritelmä

Annettu 8. lokakuuta 2020

IHRA tunnustaa huolestuneena, että romanien kansanmurhan laiminlyönti on lisännyt ennakkoluuloja ja syrjintää, joita monet romaniyhteisöt** kokevat edelleen, ja hyväksyy vastuumme tällaisten rasismin ja syrjinnän muotojen torjumisesta (IHRA:n vuoden 2020 ministerijulistuksen 4 ja 7 artikla, Tukholman julistuksen 3 artikla), ja hyväksyy seuraavan määritelmän romanivastaisuudesta/romanien vastaisesta syrjinnästä:

Antigypsyismi/romanien vastainen syrjintä on osoitus yksilöllisistä ilmaisuista ja teoista sekä institutionaalisesta politiikasta ja käytännöistä, jotka koskevat syrjäytymistä, syrjäyttämistä, fyysistä väkivaltaa, romanikulttuurien ja elämäntapojen väheksymistä ja vihapuhetta, joka kohdistuu romaneihin ja romaniryhmiin, joita vainottiin natsien aikana ja joista puhutaan edelleen halveksien ”mustalaisina”. Tämä johtaa romanien kohteluun väitettynä muukalaisryhmänä ja yhdistää heidät sarjaan halventavia stereotypioita ja vääristyneitä mielikuvia, jotka edustavat tiettyä rasismin muotoa.

IHRA:n ohjaamiseksi työssään tunnustetaan seuraavat asiat:

Romanivastaisuus/romanien vastainen syrjintä on ollut olemassa vuosisatojen ajan. Se oli olennainen osa Natsi-Saksan ja sen rikoksiin osallistuneiden fasististen ja äärinationalististen kumppaneiden ja muiden yhteistyökumppaneiden harjoittamaa romanien vainoa ja tuhoamispolitiikkaa.

Romanivastaisuus/romanien vastainen syrjintä ei alkanut natsien aikakaudesta tai päättynyt sen jälkeen, vaan se on edelleen keskeinen tekijä romaneihin kohdistuvissa rikoksissa. Yhdistyneiden Kansakuntien (YK), Euroopan unionin (EU), Euroopan neuvoston (EN), Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön (ETYJ) ja muiden kansainvälisten yhteistyöjärjestöjen tekemästä tärkeästä työstä huolimatta romaneja koskevia stereotypioita ja ennakkoluuloja on paljon ja niitä käytetään edelleen suurelta osin ilman kyseenalaistamista.

Romanivastaisuus/ romanien vastainen syrjintä on monitahoinen ilmiö, jolla on laaja yhteiskunnallinen ja poliittinen hyväksyntä. Se on selkeä este romanien osallistumiselle laajemmin yhteiskuntaan, ja se estää romaneja nauttimasta yhtäläisistä oikeuksista, mahdollisuuksista ja ansiokkaasta sosiaalis-taloudellisesta osallistumisesta.

Romanivastaisuuden ja -vastaisen syrjinnän havainnollistamiseksi voidaan antaa monia esimerkkejä.

Romanien ja romanivastaisen syrjinnän nykyajan ilmenemismuotoja ovat muun muassa nämä:

• Romanien vainon tai romanien kansanmurhan vääristäminen tai kieltäminen.
• Ihannoidaan romanien kansanmurhaa.
• Romaniyhteisöihin, heidän omaisuuteen ja yksittäisiin romaneihin kohdistuvan väkivallan yllyttäminen, oikeuttaminen ja niihin syyllistyminen.
• Pakkosteriloinnit sekä muu romanien fyysisesti ja psyykkisesti loukkaava kohtelu.
• Romanien syrjivien stereotypioiden ylläpitäminen ja vahvistaminen.
• Romanien syyttäminen vihapuheen avulla todellisista tai havaituista sosiaalisista, poliittisista, kulttuurisista, taloudellisista ja kansanterveydellisistä ongelmista.
• Romanien stereotypiointi henkilöinä, jotka käyttäytyvät rikollisesti.
• Termin ”mustalainen” käyttäminen herjauksena.
• Hyväksytään tai kannustetaan romaneihin kohdistuvia poissulkemismekanismeja rodullisesti syrjivien oletusten perusteella, kuten sulkeminen pois tavallisista kouluista ja institutionaalisista menettelyistä tai politiikasta, jotka johtavat romaniyhteisöjen eristämiseen.
• Sellaisen politiikan toteuttaminen ilman oikeusperustaa tai sellaisten ehtojen luominen, jotka mahdollistavat romaniyhteisöjen ja -yksilöiden mielivaltaisen tai syrjivän pakkomuuton.
• Romanien asettaminen kollektiivisesti vastuuseen romaniyhteisöjen yksittäisten jäsenten todellisista tai oletetuista toimista.
• Romaniyhteisöihin kohdistuvan vihapuheen levittäminen missä tahansa muodossa, esimerkiksi tiedotusvälineissä, myös internetissä ja sosiaalisissa verkostoissa.

* Termin kansallisen vastineen käyttöä suositellaan, Kanada ja Yhdysvallat käyttävät termiä romanien vastainen rasismi.

** Sanaa ”romanit” käytetään kattoterminä, joka sisältää erilaisia toisiinsa liittyviä ryhmiä, olivatpa ne istuvia tai eivät, kuten romanit, matkustajat, Gens du voyage, Resandefolket/De resande, Sinti, Camminanti, Manouches, Kalés, Romanichels, Boyash/Rudari, Ashkalis, Égyptiens, Yéniches, Doms, Loms ja Abdal, jotka voivat olla kulttuuriltaan ja elämäntavoiltaan erilaisia. Nyt käsiteltävä on selittävä alaviite, ei romanien määritelmä.

Lisätietoa romanien holokaustista:

• Kuuntele Ceija Stojka tarina täältä: https://www.hmd.org.uk/resource/ceija-stojka-chaya-stoyka/
• Lyhytfilmi aiheesta: https://www.hmd.org.uk/learn-about-the-holocaust-and-genocides/nazi-persecution/the-porrajmos/
• Lue aiheesta lisää täältä: https://www.hmd.org.uk/learn-about-the-holocaust-and-genocides/nazi-persecution/the-porrajmos/

Holokaustin muistopäivä AlfaTV:llä 27.1.

Vainojen uhrien muistopäivä 27.1. muistuttaa juutalaisten ja romanien kansanmurhasta natsi-Saksan hallitsemalla alueella. Tavoite: Ei koskaan enää.

Suomessa vietetään vuosittain 27.1. Vainojen uhrien muistopäivää. Päivän vietto perustuu EU:n parlamentin suositukseen 1995 holokaustin muistopäivän viettämisestä kaikissa jäsenmaissa. Myös YK:n yleiskokous on 2005 antanut julistuksen, jolla päivä on määritelty holokaustin uhrien muistopäiväksi. Suomessa päivää on vietetty vuodesta 2002 alkaen muista maista poiketen nimellä Vainojen uhrien muistopäivä.

Päivän tarkoituksena on muistuttaa äärimmäisistä rikoksista ihmisyyttä vastaan. Tarkoitus on, että ihmiskunta oppisi virheistään ja että mitään vastaavaa ei enää koskaan tapahtuisi.

Holokaustin muistopäivä AlfaTV:llä

Holokaustin uhrien muisto ei voi järjestää koronarajoitusten vuoksi tänä vuonna valtakunnallista juhlatilaisuutta. Päivää muistetaan sen sijaan AlfaTV:llä to 27.1. klo 13–14 esitettävässä ohjelmassa, joka uusitaan su 30.1. klo 18:30-19:30.

Ohjelmassa keskustelevat holokaustista ja antisemitismistä Suomen Juutalaisten Seurakuntien Keskusneuvoston puheenjohtaja Yaron Nadbornik, Helsingin piispa Teemu Laajasalo sekä Holokaustin uhrien muisto ry:n puheenjohtaja Kimmo Sasi.

Mukana ovat myös tervehdykset eurooppaministeri Tytti Tuppuraiselta ja pääministeri Paavo Lipposelta sekä Israelin, Saksan ja Puolan suurlähettiläiltä. Taiteilija Seela Sella lausuu runoja ja rabbi Samuel Beniard Helsingin juutalaisesta seurakunnasta lausuu El Male Rachamim -rukouksen.

Ohjelmassa haastatellaan myös Lilly Millneriä, joka selvisi Stutthofin keskitysleiriltä ja kuolemanmarssilta sekä Miriam Schwartzia romanien holokaustista ja ihmisoikeustilanteesta. Helsingin synagogassa kuvatussa seremoniassa kynttilän sytyttää holokaustissa menehtyneille sukulaisilleen mm. kansanedustaja Ben Zyskowicz. Ohjelmaa isännöi Holokaustin uhrien muisto ry:n varapj. Risto Huvila.

Ohjelmaa voi seurata suorana ja jälkeenpäin klikkaamalla yllä olevaa kuvaa.

Lisätietoa: puheenjohtaja Kimmo Sasi, kimmosasi@gmail.com

HUM-seminaari 4.11. saksalaisella kirkolla

HUM järjestää to 4.11. seminaarin Saksalaisen kirkon seurakuntasalissa os. Unioninkatu 1. Pakollinen ilmoittautuminen viimeistään 2.11. ja ilmoittautumislomake löytyy täältä.

Aloitamme klo 16 kahvitarjoilulla ja varsinainen ohjelma alkaa klo 16:30:

• Pj. Kimmo Sasi: Tervetulosanat
• Rony Smolar: Juutalaiset talvi- ja jatkosodan aikana Suomessa.
• Miriam Schwartz: Romanien kohtalo holokaustissa
• Varapj. Risto Huvilan kirjailijahaastattelussa Sanna Lönnfors, jolta hiljattain ilmestyi kirja Israelin auringon palasia. Kirjailija seuraa Gärtnerin pariskunnan jälkiä entisen Tsekkoslovakian alueella sijaitsevasta pikkukaupungista aina Lodzin ghettoon, jossa Gärtnerit menehtyivät vuonna 1942. Kirja on ostettavissa tilaisuudessa.

Tilaisuus videoidaan ja on nähtävänä myöhemmin HUMin YouTube-sivustolta, mistä löytyy myös aiempien tilaisuuksien taltiointeja.

Välittömästi seminaarin jälkeen klo 18 mahdollisuus osallistua Suomesta natsi-Saksaan luovutettujen juutalaisten muistomerkillä pidettävään muistotilaisuuteen Tähtitorninmäellä.

Munkkiniemen puistotien kompastuskivi korjattu

Munkkiniemen puistotie 18:aan asennettiin 24.9. uusi Stolperstein-kompastuskivi viime talven auraustöissä vahingoittuneen Janka Kollmannin muistokiven tilalle. Pienimuotoisessa tilaisuudessa paikalla olivat mm. HUM ry:n puheenjohtaja Kimmo Sasi, varapuheenjohtaja Risto Huvila ja kiven asentanut Jaakko Rustanius.

Saksalaisen taiteilijan Gunter Demnigin käynnistämä projekti käsittää jo n. 75 000 muistokiveä, jotka on asennettu natseille luovutettujen juutalaisten viimeisen asuinpaikan edustalle. Suomeen on toistaiseksi asennettu 7 muistokiveä, jotka sijaitsevat Munkkiniemen lisäksi Hakaniemessä os. Viherniemenkatu 5 (2 kiveä), Hotelli Tornin edustalla Yrjönkadulla (1 kivi) sekä Korkeavuorenkatu 3:ssa (1 kivi).

Lue lisää kompastuskivistä https://hum.fi/kompastuskivet-stolpersteine/

HUM vaatii pikaista lainmuutosta natsitunnusten kieltämiseksi

Tiedote 30.8.2021

 

Tarvitaan lainmuutos natsitunnusten julkisen demonstratiivisen esittämisen kieltämiseksi

Itsenäisyyspäivänä 2018 kannettiin mielenosoituskulkueen kärjessä hakaristilippuja. Kantajien ilmeinen tarkoitus oli osoittaa hyväksyntää natsi-Saksalle ja sen joukkotuhopolitiikalle.

Helsingin käräjäoikeus on tänään hylännyt valtakunnansyyttäjän nostamat syytteet kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Päätöksestä valitetaan, eikä se ole lainvoimainen.

Holokaustin uhrien muisto ry esitti jo tuolloin 2018 oikeusministeriölle, että se ”tekee selvityksen muissa EU-maissa hyväksytyistä säännöksistä, joilla kielletään vihaan, kansanmurhaan ja rasismiin liittyvien tunnusten käyttö”.

Rikoslain säännös kiihottamisesta kansanryhmää vastaan on tulkinnanvarainen. Nyt vallitseva tilanne, jossa on epäselvyyttä lain tulkinnasta ehkä jopa muutaman vuoden ajan ei ole toivottava. Siksi rikoslakia on syytä muuttaa samalla tavalla kuin monissa muissa Euroopan Neuvoston maissa. Niissä on säädetty kansanmurhaan liittyvien tunnusten käyttö rangaistavaksi.

Sananvapaus on demokratian kulmakivi ja perusarvo. Ihmiskunnan on kuitenkin kehityttävä ja opittava omasta historiastaan. Ihmisoikeuksia kunnioittavassa yhteiskunnassa pidetään hyväksyttävänä, että ei voida sallia sellaisten ideologioiden edistämistä, jotka ovat keränneet ihmisiä keskitys- ja vankileireille ja joukkotuhonneet kanssaihmisiämme rodullisin ja muin vastaavin perustein.

Holokaustin uhrien muisto ry toivookin hallitukselta pikaista ja huolellista lainvalmistelua. Tavoitteena tulee olla eurooppalaistyyppisen kansanmurhien hyväksymistä edistävien tunnusten käytön kriminalisointi.

Holokaustin uhrien muisto ry:n hallitus

2.8. vietetään romanien holokaustin muistopäivää

Elokuun toisena päivänä vietetään Euroopan parlamentin vuonna 2015 asettamaa romanien holokaustin muistopäivää. Tämä vain vähän huomiota saanut muistopäivä muistuttaa maailmaa holokaustin unohdetuista uhreista. Natsi-Saksan toisen maailmansodan aikana toteuttama rotuun perustuva kansanmurha eli holokausti muistetaan kuudesta miljoonasta elämänsä menettäneestä juutalaisesta. Juutalaisten ohella rodulliseen alkuperään perustuen murhattiin myös jopa yli miljoona romania, joiden kohtalo on jäänyt vähemmän tunnetuksi, osin sen vuoksi, että natsit katsoivat, että romanit eivät olleet sen arvoisia, että heidät olisi rekisteröity ja kirjattu yksilöinä.

Oikeusministeriön ja Ihmisoikeuskeskuksen kesäkuussa 2021 julkaisema Perusoikeusbarometri vahvistaa kuvaa, jonka mukaan romanit ovat edelleen suomalaisen yhteiskunnan halveksittujen ja vieroksuttujen joukossa. Barometrin mukaan oman perheenjäsenen avioitumisen romanin kanssa kokisi epämukavaksi 58 prosenttia koko väestöstä. Romaninaapuri olisi epämukava  53 prosentille koko väestöstä.

Lue koko Barometritutkimus os. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/163261.

Holokaustin uhrien muisto ry kunnioittaa romanien holokaustin uhreja ja jatkaa toimintaa antiziganismin (romanivihan) vähentämiseksi Suomessa.

Lue lisää romanien holokaustin muistopäivästä os. https://romani.fi/-/2.8.-vietetaan-romanien-holokaustin-muistopaivaa

HUM-webinaari 16.6. klo 17:30

Vetoomus Ranskan suurlähettiläälle Sarah Halimin tapauksen johdosta

Holokaustin uhrien muisto ry:n puheenjohtaja Kimmo Sasi oli yhtenä allekirjoittajana alla olevassa vetoomuksessa, joka luovutettiin Ranskan suurlähettiläälle Agnès Cukiermanille maanantaina 3.5.2021. Kuvassa vas. Helsingin juutalaisen seurakunnan kunniapuheenjohtaja Gideon Bolotowsky, suurlähettiläs Agnès Cukierman, Suomen juutalaisten seurakuntien keskusneuvoston puheenjohtaja Yaron Nadbornik, rouva Ethel Salutskij ja Kimmo Sasi.

 

Helsinki, 3.5.2021

Hon Madamme l´Ambassadrice
Agnès Cukierman
Ambassade de France
Itäinen Puistotie 13 Helsinki

Vetoomus Sarah Halimin tapauksen johdosta

Haluamme suomalaisina ilmaista syvän huolenaiheemme ihmisoikeuksien toteutumisesta Ranskassa.

Kobili Traoré surmasi naapurinsa, Ranskan juutalaisen, rouva Sarah Halimin 4.4.2017 siksi, että tämä oli juutalainen. Sitä osoittaa murhaajan tekohetkellä käyttämä islamilainen ”Allahu akbar” (Jumala on suuri) -huuto. Tämän voidaan katsoa vahvistavan, että kyseessä oli viharikosmotiivi, jonka kohteeksi valikoitui juutalaista syntyperää ollut henkilö.

Ranskan Korkeimman oikeuden vapauttava päätös 17.4.2021 tässä murha-asiassa on käsittämätön meille yhdentyneen Euroopan kansalaisille. Korkein oikeus katsoi, että Traoré oli tekohetkellä syyntakeeton, koska hän oli vahvasti itse ottamansa huumausaineen vaikutuksen alainen. Siksi häntä ei voitu tuomita teosta. Esimerkiksi Suomessa itse otetun huumeen tai alkoholin vaikutuksen alaisena rikoksen tekeminen ei lähtökohtaisesti ole edes rikoksen rangaistuksen alentamisperuste. Korkeimman oikeuden tuomio sotii syvästi meidän oikeudentunnettamme vastaan. Sillä voi olla myös suuri merkitys rangaistusten ennakkoehkäisevälle vaikutukselle viharikoksissa.

Ranska on tunnetusti edistänyt eurooppalaista ihmisoikeuskehitystä tunnuslauseella: Liberté, Égalité ja Fraternité (vapaus, tasa-arvo ja veljeys). Näillä periaatteilla on ollut suuri merkitys vähemmistöille Euroopassa. Näemme Korkeimman oikeuden ratkaisun kuitenkin loukkaavan näitä periaatteita.

Me allekirjoittaneet toivomme, että Ranskan valtiojohto ryhtyy pikaisiin toimiin rikoslainsäädännön selkeyttämiseksi siten, että huumeiden, alkoholin tai muiden vastaavien aineiden käyttö ei vapauta syytettyä rikosvastuusta ja että asiassa selvitetään, pitäisikö tuomioistuimen ratkaisu saattaa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaistavaksi, mikä loisi edellytykset nyt annetun tuomion purkamiselle.
Eurooppalaisina vetoamme, että Ranskan lainsäädäntö riittävän hyvin suojaisi haavoittuvassa asemassa olevien vähemmistöjensä asemaa viharikoksilta.

Ranskalaiseen oikeudenmukaisuudentuntoon luottaen,

Kimmo Sasi
Holokaustin uhrien muisto ry:n puheenjohtaja, entinen ministeri

Yaron Nadbornik
Suomen juutalaisten seurakuntien keskusneuvoston puheenjohtaja

Ben Zyskowicz
kansanedustaja

Kari Teittinen
Elämän marssi ry:n puheenjohtaja

Ethel Salutskij
Suomen juutalaisyhteisön jäsen

Oula Silvennoinen
akatemiatutkija

Gideon Bolotowsky
Helsingin juutalaisen seurakunnan kunniapuheenjohtaja