Mistä hyökkäyksessä Poju Zabludowiczia vastaan on kyse?

Holokaustin uhrien muisto ry:n kannanotto 3.12.2022

 

Eräät ”taidetyöläiset” ovat pidättäytyneet työskentelemästä nykytaiteen museo Kiasman kanssa niin kauan kun ihmiskunnan historian suurimman etnisen kansanryhmän murhan, holokaustin, uhrien lapsi Chaim ”Poju” Zabludowicz on Kiasman tukisäätiön hallituksen jäsen. Perusteena on Zabludowiczin tuki Israelin valtiolle ja sen väitetylle apartheid politiikalle.

Näiden taiteilijoiden toiminta herättää vakavia kysymyksiä.

Suomen koko taidekentässä on löytynyt vain yksi henkilö, johon kohdistetaan henkilökohtainen kampanja hänen mielipiteidensä johdosta. Tämä henkilö on juutalainen.

Nämä ns. aktivistit ovat tuskin selvittäneet, onko taiteen tukijoiden ja taiteilijoiden joukossa henkilöitä muista kansanryhmistä, jotka suhtautuisivat samalla tavalla myönteisesti Israelin valtioon. Ja tulisiko heihin kohdistaa samanlaisia vaatimuksia.

He väittävät Zabludowiczin ja hänen tukemiensa organisaatioiden lobbaavan Israelin valtion puolesta ja tukevan Israelin valtion palestiinalaisia kohtaan harjoittamaa apartheid politiikkaa. Yleisesti tiedossa on, että Zabludowicz on tukenut YK:n periaatteiden mukaisesti Israelin valtion oikeutta olemassaoloon ja turvallisuuteen. Israel on Lähi-idässä valtio, jossa on demokratia ja kehittynein ihmisoikeuksien ja oikeusvaltioperiaatteen kunnioitus, ja johon Suomella on ystävälliset suhteet. Zabludowicz on useissa yhteyksissä ilmaissut tukensa kahden valtion Israelin ja Palestiinan ratkaisulle ja ilmaissut kielteisen kantansa Israelin siirtokuntapolitiikkaan. Zabludowicz on myös toiminnallaan aktiivisesti pyrkinyt edistämään pyrkimyksiä rauhaan Lähi-idässä.

Zabludowiczin isä oli aikanaan osakkaana suomalaisten ja israelilaisten perustamassa asealan yrityksessä. Chaim Zabludowiczin liiketoiminnan päätoimiala on nykyisin kiinteistösijoitustoiminta. Myös Suomen valtio  tukee nykyisin Israelin sotilasmateriaalin valmistusta. Israel on Suomelle merkittävä kehittyneen sotilasmateriaalin toimittaja.

Taiteilijoiden näkemys Zabludowiczin mielipiteistä ja tarkoitusperistä on virheellinen ja selvästi tarkoitushakuinen ja ennakkoluuloinen.

Ajankohtaisin globaali ongelma on Venäjän oikeudeton ja raaka hyökkäys Ukrainaan. Tässä tilanteessa saattaisi kuvitella, että suomalaisessa taiteessa tärkein kysymys olisi Venäjän ja sitä tukevien kuten Iranin, Kuuban ja Nicaraguan vaikutus suomalaiseen taidekenttään. Kyseiset maat ovat tunnetusti syyllistyneet myös useisiin omiin kansalaisiinsa kohdistuviin ihmisoikeusrikkomuksiin. Olisi tärkeää tietää, onko taidetyöläisillä tarkoitus myös boikotoida kaikkien niiden toimintaa, joilla on yhteyksiä tai aktiivista myönteistä suhtautumista näiden maiden toimintaan. Onko merkitystä myös sillä, ovatko taidekentän toimijoiden vanhemmat toimineet yhteistoiminnassa näiden tai niiden edeltäjävaltioiden kanssa.

Holokaustin uhrien muisto ry kehottaa taiteilijoita perehtymään läntisten maiden muodostaman International Holocaust Remembrance Alliancen antisemitismimääritelmään. Sen on myös Suomen hallitus hyväksynyt. Mielestämme taiteessa ei ole sijaa antisemitismille ja rasismille.

Lisätiedot: Holokaustin uhrien muisto ry, pj, Kimmo Sasi kimmosasi@gmail.com, 050 5113148


Ministeri Honkonen: Vainojen uhrien muistopäivän nimenmuutokselle ei tarvetta

Eduskunnan antisemitismin vastaisen ryhmän puheenjohtaja, kansanedustaja Antero Laukkanen ja viisi muuta ryhmän jäsentä jättivät 27.10.2022 hallitukselle kirjallisen kysymyksen liittyen tammikuun 27. päivänä vietettävään vainojen uhrien muistopäivään ja ehdottivat nimen muuttamista kansainvälisen käytännön mukaisesti Holokaustin muistopäiväksi.

Kysymyksen perusteluissa viitattiin mm. siihen, että valtioneuvosto käyttää englanninkielisessä viestinnässään ko. päivästä nimeä Holocaust Remembrance Day, ja että päivän harhaanjohtava suomenkielinen nimi johti alkuvuodesta kiusalliseen tilanteeseen, kun Rauman kaupunki päätti muistaa 27.1. inkeriläisten vainoja. Kaupungin valmistelu- ja päätös-asiakirjoissa ei viitata sanallakaan holokaustiin tai juutalaisvainoihin. 

Tiede- ja kulttuuriministeri Petri Honkonen, jonka vastuualueelle kalenteriasiat kuuluvat, vastasi ehdotukseen kieltävästi 9.11. ja seuraavassa ministerin vastaus kokonaisuudessaan:

Vastaus kirjalliseen kysymykseen Holokaustin muistopäivän lisäämisestä kalenteriin EU:n strategian ja kansainvälisen käytännön mukaisesti

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Arvoisa puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Antero Laukkasen /kd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 561/2022 vp:

Kuinka hallitus edistää sitä, että EU:n strategian ja kansainvälisen käytännön mukaisesti
Suomalaiseen kalenteriin tehdään nimikemuutos, jossa kalenterissa oleva nimike ”Vainojen uhrien muistopäivä” muutetaan muotoon ”Holokaustin muistopäivä”?

Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Hallitus tukee täysin EU:n strategiaa antisemitismin torjumiseksi ja juutalaisen elämäntavan vaalimiseksi (2021−2030). Hallitus ei hyväksy antisemitismiä sen missään muodossa.
Valtioneuvoston kanslia on päätöksellään (1208/2001) perustanut Vainojen uhrien muistopäivän.
Päätöksessä todetaan, että 27. tammikuuta vietetään juutalaisvainojen ja kansanvainojen uhrien
muistopäivää.

Päätöksessä muistopäivän perusteena on ollut juutalaisvainojen uhrien lisäksi myös muiden kansanvainojen uhrien muistaminen. Tämä ei tarkoita, että holokaustia voi verrata muihin
kansanmurhien ja joukkotuhonnan muotoihin. Kyse on ennen kaikkea holokaustista, mikä on korostunut myös valtioneuvoston edustajien puheissa muistopäivän kansallisessa vietossa. Muista
kansanmurhista, esimerkiksi Ruandassa, on käyty keskustelua myös esim. IHRA:n puitteissa (International Holocaust Remembrance Alliance).

Holokausti on lisäksi vierasperäisenä sanana monille suomalaisille hankala, kun taas vainojen
uhrien muistopäivä on kielellisesti selkeä suomen kielen ilmaus. Kotimaisten kielten keskus viittaa päivitetyssä lausunnossaan aiemmin asiasta todettuun ja puoltaa muistopäivän nykyisen nimen
säilyttämistä. Muistopäivän nykyistä nimeä ei voi pitää yksiselitteisesti merkitykseltään liian laajana ja siksi harhaanjohtavana.

Yliopiston almanakkatoimisto muistuttaa siitä, että nimi vainojen uhrien muistopäivä on näiden kahdenkymmenen vuoden aikana, jolloin se on ollut merkittynä kalenteriin, ehtinyt vakiintua suomalaisten käyttöön. Yliopiston almanakkatoimiston hallitus on keskustellut moneen otteeseen asiasta, eikä se ole nähnyt tarvetta nimenmuutokselle.

Edellä todetun perusteella muistopäivän nimenmuutokselle ei nähdä tällä hetkellä tarvetta.

Helsingissä 9.11.2022

Tiede- ja kulttuuriministeri Petri Honkonen

 

Kysymys ja sen perustelut löytyy kokonaisuudessaan täältä: https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/Kysymys/Sivut/KK_561+2022.aspx


80 vuotta juutalaisten häpeällisestä luovutuksesta – lue ministeri Tuppuraisen puhe

Eurooppaministeri Tytti Tuppurainen Tähtitorninmäellä 6.11.2022. Kuva (C) Risto Huvila

Suuri joukko ihmisiä saapui Tähtitorninmäen muistomerkille Helsinkiin sunnuntai-iltana 6.11. muistamaan päivälleen 80 vuotta aikaisemmin valtiollisen poliisin Valpon toimesta Natsi-Saksan salaiselle poliisille Gestapolle luovutettuja juutalaispakolaisia. Luovutetut juutalaiset olivat

  • Heinrich Huppert (s. 16. marraskuuta 1896 Wien, Itävalta)
  • Kurt Huppert (s. 29. elokuuta 1931 Wien, Itävalta)
  • Franz Olof Kollmann (s. 15. toukokuuta 1941 Helsinki, Suomi)
  • Georg Kollmann (s. 19. marraskuuta 1912 Wien, Itävalta)
  • Janka Kollmann, o.s. Holčerová (s. 10. syyskuuta 1910 Nyiregyháza, Unkari)
  • Elias Kopelowsky (s. 22. syyskuuta 1881 Ilgen, Itävalta)
  • Hans Robert Martin Korn (s. 26. kesäkuuta 1919 Bielitz, Puola)
  • Hans Edward Szybilski (s. 29. elokuuta 1907 Elberfeld, Saksa)

Valpo toimitti pidättämänsä juutalaiset Helsingin Eteläsatamasta Tallinnaan lähtevään S/S Hohenhörn-höyrylaivaan, josta heidät vietiin edelleen Auschwitziin, missä heidät murhattiin lukuunottamatta Georg Kollmannia, joka selvisi holokaustista ja muutti sodan jälkeen Israeliin. Georg Kollmannin tytär Orna Grinberg oli läsnä tilaisuudessa ja piti koskettavan puheenvuoron. Myös Janka Kollmannin sukulainen William Yotive puhui tilaisuudessa.

Valtiovallan tervehdyksen tilaisuuteen toi eurooppaministeri Tytti Tuppurainen, jonka lisäksi tervehdyspuheenvuoron käyttivät Suomen juutalaisten seurakuntien keskusneuvoston puheenjohtaja Yaron Nadbornik, Israelin suurlähettiläs Hagit Ben-Yaakov ja Saksan suurlähettiläs Konrad Arz von Straussenburg. Taiteilija Jenny Liebkind esitti laulun ja rabbi Samuel Beniard lausui El Maleh Rachamim -rukouksen.

Juutalaisyhteisön lisäksi useat järjestöt ja suurlähetystöt, mukaanlukien Holokaustin uhrien muisto ry, laskivat seppeleen Apua anovat kädet -muistomerkille.

Ennen Tähtitorninmäen muistotilaisuutta Holokaustin uhrien muisto ry järjesti Saksalaisella kirkolla seminaarin, jossa akatemiatutkija Oula Silvennoinen ja tietokirjailija, tutkija Elina Sana taustoittivat luovutuksia ja niitä edeltäneitä toimia. Voit katsoa Silvennoisen ja Sanan luennot HUMin YouTube-sivustolta.

Ministeri Tytti Tuppuraisen 6.11.2022 pitämä puhe

Arvoisa Israelin valtion suurlähettiläs, arvoisat suurlähettiläät, Suomen juutalaisyhteisön edustajat, uhrien perheenjäsenet, hyvät naiset ja herrat.

On todella suuri kunnia välittää Suomen hallituksen tervehdys tälle tapahtumalle, joka vaalii muistoa.

Kyllä, tänään puhuminen on kunnia, kun taas tapahtuma, jota olemme kokoontuneet muistamaan, on yksi kansakuntamme historian häpeällisimmistä hetkistä. Se on häpeä, jota ei tule unohtaa kahdeksaan vuosikymmeneen, eikä koskaan.

Kahdeksankymmentä vuotta sitten Suomi ei ollut antisemitismin äärimmäisten muotojen vaivaama kansakunta. Tai tarkemmin sanottuna, suurin osa tavallisista ihmisistä ei jakanut antisemitismin vihamielisimpiä muotoja.

Todellakin, juutalaiselle yhteisöllemme myönnettiin täysi uskonnonvapaus ja sen jälkeen täydet kansalaisoikeudet pian itsenäistymisemme jälkeen tammikuussa 1918. Se oli yksi viimeisistä Suomen eduskunnan toimista ennen kuin maamme ajautui sisällissotaan.

Myös jatkosodan aikana, kun Suomi liittoutui Saksan ja sen rikollisen natsihallinnon kanssa, maallamme ei ollut aikomusta vainota juutalaisia kansalaisiamme, puhumattakaan suunnitelmista antaa heidän joutua Euroopan laajuisen holokaustin uhreiksi.

Kahdeksan eri Euroopan maista tulleen juutalaisen karkottaminen natsimurhaajien luo oli sen vuoksi epäonnistunut velvollisuutemme tarjota suojelua ulkomaalaisille, jotka luottivat meidän suojelevan heitä. Ja heidän luottamuksensa olisi pitänyt olla perusteltua.

Vaikka tuohon aikaan ei ollut kansainvälistä sopimusta pakolaisten suojelusta, tällainen vastuu ymmärrettiin osaksi sivistyneen kansan oikeusjärjestelmää.

Suuret sanomalehdet, Helsingin Sanomat ja Suomen Sosialidemokraatti, julkaisivat pääkirjoituksia suunniteltuja karkotuksia vastaan ja perustivat näkemyksensä velvollisuuteen suojella pakolaisia. Myös osa hallituksen ministereistä toimi: ministeri Väinö Tanner keskeytti karkotukset antaen uhreille väliaikaisen lykkäyksen. Ministeri Karl-August Fagerholm uhkasi erota, mikäli karkotukset tapahtuisivat.

Todennäköisesti suunnitelmana oli karkottaa noin sataviisikymmentä juutalaista pakolaista. Lopulta valehtelevat ja huijaavat antisemitistiset poliitikot ja virkamiehet onnistuivat lähettämään heistä kahdeksan – mukaan lukien Suomessa syntyneen pojan – varmaan kuolemaan. Heidän esittelivät karkotukset valheellisesti tavanomaisena poliisioperaationa, mustamaalaten juutalaispakolaiset rikollisiksi ja taakaksi yhteiskunnallemme.

Rakkaat ystävät!

Juutalaisten pakolaisten karkottaminen holokaustin uhreiksi voidaan nähdä osana laajempaa ihmisoikeusrikkomusongelmaa ja erityisesti pakolaisten ihmisoikeuksien loukkaamista.

Tänään, kun Venäjän aggressio Ukrainaa vastaan on avautunut laajamittaiseksi sodaksi ja Venäjän johto on avoimesti julistanut kansanmurha-aiheensa, pakolaiskriisi on jälleen osa Euroopan poliittista maisemaa. Miljoonat maanpakolaiset ovat liikkeellä peläten Venäjän terroripommituksia tai murhaavia ja kiduttavia vihollisjoukkoja.

Tähän asti eurooppalainen vastaus on ollut esimerkillistä, sillä olemme toivottaneet ukrainalaiset pakolaiset tervetulleiksi. Meidän on kuitenkin ymmärrettävä, että tämä Ukrainan pakolaiskriisi voi kestää jonkin aikaa.

Venäjän sota Ukrainaa vastaan alkoi kahdeksan vuotta sitten, emmekä tiedä kuinka kauan se kestää. Meidän on oltava kärsivällisiä, meidän on oltava valmiita vastustamaan ukrainalaisiin kohdistuvia valheita ja petoksia. Lisäksi meidän on oltava tietoisia tarpeesta suojella erityisen haavoittuvia pakolaisryhmiä, esimerkiksi Ukrainasta lähteviä romanipakolaisia.

Hyvät naiset ja herrat,

vaikka tunnistamme yhtäläisyyksiä nykypäivän pakolaiskriisin ja Euroopan juutalaisten ahdingon välillä kahdeksankymmentä vuotta sitten, meidän on nähtävä myös erot. Holokausti sen huolellisella suunnittelulla ja häikäilemättömällä toteutuksella oli jotain, mitä ihmiskunta ei ollut koskaan nähnyt.

Ainoastaan juutalaisten löytäminen murhanhimoisen vainon uhreiksi oli monella tapaa ainutlaatuinen operaatio. Natsit ja heidän liittolaisensa murhasivat juutalaisia Itä-Euroopassa, missä juutalaisten ja pakanoiden välillä oli vuosisatojen ajan ollut kulttuurieroja. Juutalaiset löydettiin siksi helposti uhreiksi. Mutta murhaajat onnistuivat löytämään juutalaisia Länsi-Euroopan maista, joissa juutalainen kulttuuri ja juutalainen elämäntapa olivat lähes identtisiä pakanaväestön kanssa. Natsirikolliset eivät säästäneet vaivaa.

Holokaustin pahuus erottuu kaikkien ihmisten tekemien rikosten joukosta. Meidän on tunnustettava holokaustin ennennäkemätön luonne.

Minua vaivaa henkilökohtaisesti se, että Suomessa 27. tammikuuta tunnetaan vainojen uhrien muistopäivänä. Se pitäisi tuntea holokaustin muistopäivänä, päivänä, jolloin Auschwitzin jäljellä olleet vangit vapautettiin.

Toisaalta olen helpottunut voidessani todeta, että Suomi on täysin omistautunut Kansainvälisen holokaustin muistoa kunnioittavan liiton osapuoli. Me, lueteltuna maana, tunnustamme antisemitismin yleisen määritelmän ja ymmärrämme, että antisemitismi on usein ilmaistu kritiikkinä Israelia kohtaan. Tehkäämme selväksi: antisemitismi ei voi piiloutua antisionismin taakse.

Rakkaat ystävät!

Holokaustin todistaneiden sukupolvien viimeiset jäsenet tulevat menehtymään lähitulevaisuudessa. Surullisena tulemme näkemään, että viimeiset eloonjääneet eivät ole enää keskuudessamme. He eivät enää todista tapahtuneesta. Heidän kärsimyksensä säilyvät vain suullisessa perinteessä ja historiallisissa asiakirjoissa. Ja sama on jo tapahtunut vanhurskaille kansakuntien joukossa, ihmisille, jotka vaaransivat uransa ja toimeentulonsa ja monesti vaaransivat henkensä tehdessään sitä, mikä oli oikein, auttaessaan juutalaisia pakenemaan vainoa.

Myös holokaustin rikoksen tekijät ovat lähes kaikki kuolleet. Suurin osa heistä on kuollut vanhuuteen rangaistuksenaan heidän elinikäinen syyllisyytensä. Suomessa niitä miehiä, jotka lähettivät pois nämä kahdeksan ihmistä, joita me tänään muistamme, ei tuotu kohtaamaan oikeudellisia seuraamuksia. Ja todellakin, sodanjälkeisinä vuosina suomalaisessa yhteiskunnassa riitti kostoa, joka pyrki siihen, että oikeuden löytäminen olisi ollut vaikeaa.

Nykyään meidän on muistettava, että vaikka holokaustin uhrit ja syylliset eivät ehkä olekaan keskuudessamme tulevina vuosina, antisemitismin pahuus elää. Meille eurooppalaisille antisemitismi on todellisuudessa perisynti, joka palaa hitaassa tulessa vuosisadasta toiseen ja odottaa syttymistään liekkeihin.

Silti kulttuurissamme on myös toinen vahva pohjavirta. Pakolaisten kohtelusta siinä sanotaan: ”Kun muukalainen asuu kanssasi maassasi, et saa tehdä hänelle vääryyttä. Muukalainen, joka asuu luonasi, olkoon sinulle kuin yksi kansalaisistasi; sinun tulee rakastaa häntä niin kuin itseäsi.” Näin Pyhä Raamattu meille kertoo. Se osoittaa vastuumme ihmisinä toisistamme. Se on vastuu, jota ei voi ulkoistaa Ruandaan, ei minnekään. Se on tässä ja nyt, se on siellä, missä näemme ahdistusta.

Arvoisa Israelin valtion suurlähettiläs, arvoisat suurlähettiläät, Suomen juutalaisen yhteisön edustajat, uhrien perheenjäsenet, rakkaat ystävät!

Kahdeksan karkotetun muisto muistuttaa, että kaikki historialliset tapahtumat ovat yksittäisten elämien summaa. Tänään meidän on oltava parempia.


Kahdeksas kompastuskivi Turkuun

Turun pormestari Minna Arve (vas.) ja Holokaustin uhrien muisto ry:n puheenjohtaja Kimmo Sasi.

Holokaustin uhrien muisto ry, yhteistyössä Turun kaupungin ja Turun juutalaisen seurakunnan kanssa, asensi 25.10.2022 kahdeksannen Stolperstein-muistokiven Turkuun Vartiovuorenkatu 1:n jalkakäytävälle Suomesta 6.11.1942 natsi-Saksaan luovutetun ja Auschwitzissa murhatun Hans Szybilskin muistolle.

Tilaisuudessa puhuivat (tässä järjestyksessä) Holokaustin uhrien muisto ry:n puheenjohtaja Kimmo Sasi, Turun pormestari Minna Arve, kaupungin kansainvälisten asioiden päällikkö Mika Akkanen ja Turun juutalaisen seurakunnan puheenjohtaja Harry Serlo. Tilaisuuden päätteeksi Turun juutalaisen seurakunnan esimies Aharon Tähtinen lausui Elmale Rachamin -rukouksen. Paikalle oli saapunut noin 30 asiasta kiinnostunutta.

Pormestari Minna Arven ja kansainvälisten asioiden päällikön Mika Akkasen puheenvuorot katsottavissa täältä. ja Turun juutalaisen seurakunnan puheenjohtajan Harry Serlon täältä.

Pormestari Arven ja Turun juutalaisen seurakunnan puheenjohtajan Harry Serlon puheet ovat luettavissa tämän artikkelin alapuolelta.

Lisätietoa kompastuskivistä: https://hum.fi/kompastuskivet-stolpersteine/

Tapahtumaan liittyviä uutisia:

IS 24.10.2022: Turkuun asennetaan kompastuskivi Saksaan luovutetun juutalais­miehen muistoksi

Seurakuntalainen 24.10.2022: Turkuun asennetaan 25.10.2022 kompastuskivi luovutetun juutalaisen, Hans Eduard Szybilskin, muistoksi

Kotimaa 24.10.2022: Suomen kahdeksas kompastuskivi holokaustin uhrille asennetaan Turkuun – ”Meidän ei tule koskaan unohtaa”

Åbo Unterrättelse 24.10.2022: Man som fängslades i Åbo och skickades till Auschwitz får minnesplatta vid Vårdberget

HS 25.10.2022: Suomi luovutti Hans Eduard Szybilskin natsi-Saksaan – Tänään hän saa muistolaatan

TS 25.10.2022:  Turkuun asennettiin Suomen kahdeksas kompastuskivi holokaustin uhrille, Hans Eduard Szybilski luovutettiin natsi-Saksaan

Svenska YLE 25.10.2022: Åbo minns de mörkare delarna av sin historia – förening uppförde ett minnesmärke för en judisk man som bodde i Åbo innan han skickades till Auschwitz

Aamuset 25.10.2022: Vartiovuorenkadulle kompastuskivi luovutetun juutalaisen Hans Eduard Szybilskin muistoksi

Kuntalehti 25.10.2022: Turku asensi kompastuskiven Saksaan luovutetun Hans Eduard Szybilskin muistoksi

Turun pormestarin Minna Arven puhe:

Hyvät Holokaustin uhrien muisto ry:n sekä Turun juutalaisen seurakunnan edustajat ja muu yleisö,
Turulla on hieno ja pitkä historia avoimena ja kansainvälisenä kaupunkina. Erilaiset uudet aatteet, ja ideat ovat jo vuosisatojen ajan saavuttaneet Suomen Turun kautta. Turku on ollut monikulttuurinen kohtaamispaikka ja myös erilaisten uskonyhteisöjen koti jo satojen vuosien ajan. Se on ollut koti kaikille niille, jotka ovat halunneet kaupunkia kodikseen kutsua.

Samalla, kun voimme olla iloisia kaupunkimme rikkaasta historiasta, on kuitenkin hyvä tunnustaa, että kaupunkimme historiaan mahtuu myös synkkiä ajanjaksoja. Tällainen synkkä ajanjakso on myös syy siihen, minkä takia olemme tänään koolla. Olemme koolla muistamassa Hans Szybilskiä, joka oli yksi niistä kahdeksasta juutalaisesta, jotka Suomen valtio luovuttu Gestapolle 6.11.1942 ja joka murhattiin Auschwitzissa. Yksi niistä kuudesta miljoonasta murhatusta ihmisestä, joilla jokaisella oli oma ainutlaatuinen tarinansa ja elämänsä. Elämä, joka heiltä julmasti riistettiin.

Haluan kiittää Holokaustin uhrien muisto ry:tä, tästä aloitteesta. Nyt asennettava muistokivi on Suomen kahdeksas ja ensimmäinen Helsingin ulkopuolella. Kompastuskivillä kunnioitetaan kaikkien holokaustissa menehtyneiden ihmisten elämiä. Niiden kautta holokaustin uhrit, kuten tänään Hans Szybilski, voivat saada yksilölliset kasvot ja tulla muistetuksi. Silmittömän pahuuden uhrien inhimilliset kasvot auttavat meitä ymmärtämään ja toisaalta toimimaan siten, että mitään tällaista ei koskaan enää tapahdu. On meidän tehtävämme muistaa heitä, jotka eivät ole enää kertomassa omaa tarinaansa.

Holokausti edustaa niin käsittämätöntä pahuutta, että meidän on lähes mahdotonta ymmärtää sitä. Samalla on hyvä kuitenkin huomata, ettei holokaustikaan alkanut Auschwitzista, vaan se alkoi vihan kyllästämästä vastakkainasettelusta. Yhä arkisemmaksi muuttuneesta puheesta ”meistä” ja ”heistä”. Vahingoittamistarkoituksessa levitetyissä huhuista ja vääristellystä tiedosta. Puheet juutalaisista ja muista vähemmistöistä kovenivat hiljalleen, lähes huomaamatta. Siirryttiin arjen syrjintään ja taas askel askeleelta kohti yhä vakavampia tekoja.

Ensin juutalaisia vastaan kääntyi kuitenkin vain pieni ääriajattelua edustava vähemmistö, joka kylvi vihan siemeniä muualle yhteiskuntaan. Lopulta myös aivan tavalliset ihmiset tulivat osaksi vihan koneistoa. Jos eivät aktiivisesti, niin hiljaa hyväksyen. He ehkä ajattelivat, tämähän ei oikeastaan ole meidän ongelmamme, eikä se koske meidän elämäämme – se koskee ”heitä”. Muita, kuin meitä.

Vihan retoriikka oli onnistunut tehtävässään, kun tavalliset kaupunkilaiset käänsivät selkänsä naapureilleen, lähikaupan kauppiailleen, lasten koulutovereiden vanhemmille ja jopa ystävilleen. Me emme tiedä, mitä ajattelivat tässä talossa asuneet Szybilskin naapurit, kun hänet karkotettiin, mutta sen me tiedämme, että yhteiskuntana me epäonnistuimme, kun sallimme sen tapahtua.

Kun sanomme ”ei enää koskaan”. On tämäkin puoli historiasta tärkeää muistaa. Sen opetus on, että lopulta kyky äärimmäiseen pahuuteen, kuten myös äärimmäiseen hyvyyteen, asuu meissä tavallisissa ihmisissä.

Emme voi toisaalta tuudittautua siihen, että mikään tällainen ei olisi nyky-yhteiskunnassa enää mahdollista. Yhä edelleen löytyy poliittisia voimia, jotka hakevat kannatusta tietoisesta vastakkainasettelusta ja valheellisten tietojen levittämisestä. Näitä henkilöitä on jopa maailman korkeimpien johtajien joukossa. Vastuuton valta ja vihanlietsonta johtaa yhä nykypäivänäkin todellisiin väkivallantekoihin mm. uskonnollisia vähemmistöjä kohtaan. Olemme valitettavasti nähneet myös antisemitismin nousua Euroopassakin.

Holokaustin kauhut ovat ihmiskunnalle muistutus siitä, että ihmisoikeuksien ja demokratian puolustaminen on meidän kaikkein, ei vain harvojen tehtävä. Sillä yhteiskunta, joka sallii vihapuheen, muukalaisvihan ja rasismin mitä tahansa vähemmistöään kohtaan, ojentaa käden demokratiaa väheksyville voimille. Yhteistä ihmisyyttämme väheksyville voimille.

Meillä jokaisella on mahdollisuus valita, annammeko vihalle kasvutilaa yhteiskunnassamme. Turun kaupungin edustajana voin luvata, että tässä kaupungissa me anna tuumaakaan periksi vihapuheelle, rasismille tai antisemitismille.

Toivon, että tämä kompastuskivi on tässä muistuttamassa meitä ja tulevia sukupolvia Szybilskin tarinan kautta siitä, että me voimme aktiivisesti valita millaista maailmaa sanoilla ja teoillamme rakennamme. Sillä niin pahuudella, kuin myös hyvyydelläkin on inhimilliset kasvot.
Kiitos.

Turun juutalaisen seurakunnan puheenjohtajan Harry Serlon puhe

Arvoisa pormestari, arvoisa HUM:n puheenjohtaja, arvoisat osanottajat

Olemme kokoontuneet tänään paljastaaksemme Hans Szybilskin muistoksi asennetun kompastuskiven. Hän oli kautta aikojen pahimman juutalaisia kohdanneen juutalaisvastaisen antisemitistisen järjestelmän uhri.  

Miksi näitä muistolaattoja pystytetään, vaikka tapahtumista on kulunut jo n. 80 vuotta? Juutalaisvastaisuus eli antisemitismi ei ole maailmasta kadonnut, vaikka etenkin Suomessa suuri enemmistö suhtautuu juutalaiseen vähemmistöön suopeasti tai vähintään neutraalisti.

Yhteiskunnissa, joissa juutalaisia vainotaan, aletaan myös ennen pitkää vainota muita vähemmistöjä. Näin oli myös Natsi-Saksassa. Myös romanit, muut vähemmistöt ja mm. kehitysvammaiset olivat tuhon kohteina. Mikäli natsivaltaa ei olisi kukistettu, olisivat ennen pitkää vähänkin erilaiset ihmiset olleet epäilemättä tuhon kohteina.

Mikäli halutaan elää maassa, jossa vallitsee yleinen vapaus ja ihmisoikeuksien toteutuminen, on edistettävä suvaitsevaisuutta vähemmistöjä kohtaan ja aktiivisesti huolehdittava siitä, että kaikilla on vapaa oikeus uskonnonharjoittamiseen ja että he voivat tehdä sen turvassa.

Elämme murroskautta, jossa länsimaisia demokratioita uhkaavat, autoritäärisyyttä ihailevat ja vihaa lietsovat liikkeet ovat jälleen alkaneet voimistua. Vaarana on jälleen vihapuheen ja vihatekojen yleistymisen myötä niiden normalisoituminen. Ellei yhteiskunta ole varuillaan, johtaa tämä siihen, että pakkovallan ihailijat ovat saavuttavat myös poliittista valtaa.

Kuten edesmennyt huomattava ruotsalainen poliitikko ja ihmisoikeusaktivisti Per Ahlmark on aikanaan todennut, ”se alkaa aina juutalaisista, mutta ei koskaan päädy juutalaisiin”.

Juutalaisvastaisuuden, antisemitismin, esiintyminen toimii siis indikaattorina siitä, että yhteiskunnassa ei ole kaikki hyvin ja ollaan menossa vaarallisille teille. Kompastuskivet, stolpersteinit, muistuttavat meitä siitä, mihin vainoaminen lopuksi johtaa.

Toisen maailmansodan kauhujen ja holokaustin muistojen hiipuessa väkivallanteot juutalaisia kohtaan ovat Euroopassa viime vuosina olleet lisääntymässä.

Vaikka Turussa on ollut enimmäkseen rauhallista, myös seurakuntamme on joutunut juutalaisvastaisten hyökkäysten kohteeksi. Kaksi ja puoli vuotta sitten holokaustin muistopäivänä synagogamme tuhrittiin punaisella maalilla. 1990-luvulla hautausmaallamme kaadettiin 125 hautakiveä. Samana vuonna oli myös rikottu synagogan ikkunoita.

Koemme, että uhat lisääntyvät jatkuvasti ja olemme joutuneet mittaviin järjestelyihin turvallisuutemme varmistamiseksi. Pienenä seurakuntana nämä ovat alkaneet muodostaa meille ylivoimaiseksi käyvän taakan sekä taloudellisten että henkilöresurssien osalta. Olemme ainoa juutalainen seurakunta pohjoismaissa, joka joutuu vastaamaan omasta turvallisuudesta ilman yhteiskunnan taloudellista tukea.

Hans Szybilskin muistoksi asennettu kompastuskivi muistuttaa meitä ajoista, jolloin totalitääriset voimat pääsivät valloilleen kohtalokkain seurauksin.

Me juutalaiset, tämän omakohtaisesti muistaen ja tuntien, pidämme edelleen äärimmäisen tärkeänä osin näillä kompastuskivillä muistuttaa kaikkia siitä, että omien vanhempiemme ja isovanhempiemme elinaikana on Euroopassa tehdasmaisesti valtiollisen tahon toimesta yritetty tuhota kokonaisia ihmisryhmiä ja että myös omassa valtiossamme on ollut henkilöitä, jotka ovat tähän myötävaikuttaneet.

Kiitämme Holokaustin Uhrien Muisto r.y.:n piirissä työskenteleville heidän tekemästään arvokkaasta työstä uhrien muiston vaalimiseksi, jotta estettäisiin toisen maailmansodan kaltaisten kauhujen toistuminen.

On hieno asia, että yhteiskuntamme edustajat, edistämällä näiden muistomerkkien asentamista ja olemalla läsnä myös tässä tilaisuudessa, tiedostavat osuutensa kaikkien ihmisten vapauden ylläpitämisessä.

Jokainen ihminen on arvokas.


Romanien unohdettua holokaustia muistetaan 2.8.

Toinen elokuuta vietetään romaneiden holokaustin eurooppalaista muistopäivää ja silloin on tilaisuus muistaa natsivallan toimesta murhattuja romaneita ja sintejä. Sintit ovat lähinnä Benelux maissa elävien romanien ryhmä. Euroopan parlamentti julisti vuonna 2015 tuon päivän romanien kansanmurhan eli holokaustin muistopäiväksi.

Porrajmos ja Samudaripe ovat romanikielisiä termejä, joita käytetään kuvaamaan Euroopan romani- ja sintiväestön kansanmurhaa eli holokaustia toisen maailmansodan aikana. Sanat tarkoittavat täydellistä tuhoamista. Jopa yli miljoona romania ja sintiä murhattiin tai kuoli nälkään tai tauteihin eri puolilla Eurooppaa sijainneilla keskitysleireillä. Kaikkia toisen maailmansodan aikana holokaustin kokeneita romaneita ja sintejä ei kuitenkaan surmattu keskistysleireillä, vaan useimmiten heidät ammuttiin metsissä ja haudattiin joukkohautoihin tai poltettiin paikan päällä.

IHRA (The International Holocaust Remembrance Alliance) hyväksyi 8. lokakuuta 2020 yksimielisesti ei-oikeudellisesti sitovan määritelmän koskien romanien syrjintää ja romanivastaisuutta:

Romanivastaisuuden ja -vastaisen syrjinnän ei-oikeudellisesti sitova määritelmä

Annettu 8. lokakuuta 2020

IHRA tunnustaa huolestuneena, että romanien kansanmurhan laiminlyönti on lisännyt ennakkoluuloja ja syrjintää, joita monet romaniyhteisöt** kokevat edelleen, ja hyväksyy vastuumme tällaisten rasismin ja syrjinnän muotojen torjumisesta (IHRA:n vuoden 2020 ministerijulistuksen 4 ja 7 artikla, Tukholman julistuksen 3 artikla), ja hyväksyy seuraavan määritelmän romanivastaisuudesta/romanien vastaisesta syrjinnästä:

Antigypsyismi/romanien vastainen syrjintä on osoitus yksilöllisistä ilmaisuista ja teoista sekä institutionaalisesta politiikasta ja käytännöistä, jotka koskevat syrjäytymistä, syrjäyttämistä, fyysistä väkivaltaa, romanikulttuurien ja elämäntapojen väheksymistä ja vihapuhetta, joka kohdistuu romaneihin ja romaniryhmiin, joita vainottiin natsien aikana ja joista puhutaan edelleen halveksien ”mustalaisina”. Tämä johtaa romanien kohteluun väitettynä muukalaisryhmänä ja yhdistää heidät sarjaan halventavia stereotypioita ja vääristyneitä mielikuvia, jotka edustavat tiettyä rasismin muotoa.

IHRA:n ohjaamiseksi työssään tunnustetaan seuraavat asiat:

Romanivastaisuus/romanien vastainen syrjintä on ollut olemassa vuosisatojen ajan. Se oli olennainen osa Natsi-Saksan ja sen rikoksiin osallistuneiden fasististen ja äärinationalististen kumppaneiden ja muiden yhteistyökumppaneiden harjoittamaa romanien vainoa ja tuhoamispolitiikkaa.

Romanivastaisuus/romanien vastainen syrjintä ei alkanut natsien aikakaudesta tai päättynyt sen jälkeen, vaan se on edelleen keskeinen tekijä romaneihin kohdistuvissa rikoksissa. Yhdistyneiden Kansakuntien (YK), Euroopan unionin (EU), Euroopan neuvoston (EN), Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön (ETYJ) ja muiden kansainvälisten yhteistyöjärjestöjen tekemästä tärkeästä työstä huolimatta romaneja koskevia stereotypioita ja ennakkoluuloja on paljon ja niitä käytetään edelleen suurelta osin ilman kyseenalaistamista.

Romanivastaisuus/ romanien vastainen syrjintä on monitahoinen ilmiö, jolla on laaja yhteiskunnallinen ja poliittinen hyväksyntä. Se on selkeä este romanien osallistumiselle laajemmin yhteiskuntaan, ja se estää romaneja nauttimasta yhtäläisistä oikeuksista, mahdollisuuksista ja ansiokkaasta sosiaalis-taloudellisesta osallistumisesta.

Romanivastaisuuden ja -vastaisen syrjinnän havainnollistamiseksi voidaan antaa monia esimerkkejä.

Romanien ja romanivastaisen syrjinnän nykyajan ilmenemismuotoja ovat muun muassa nämä:

  • Romanien vainon tai romanien kansanmurhan vääristäminen tai kieltäminen.
  • Ihannoidaan romanien kansanmurhaa.
  • Romaniyhteisöihin, heidän omaisuuteen ja yksittäisiin romaneihin kohdistuvan väkivallan yllyttäminen, oikeuttaminen ja niihin syyllistyminen.
  • Pakkosteriloinnit sekä muu romanien fyysisesti ja psyykkisesti loukkaava kohtelu.
  • Romanien syrjivien stereotypioiden ylläpitäminen ja vahvistaminen.
  • Romanien syyttäminen vihapuheen avulla todellisista tai havaituista sosiaalisista, poliittisista, kulttuurisista, taloudellisista ja kansanterveydellisistä ongelmista.
  • Romanien stereotypiointi henkilöinä, jotka käyttäytyvät rikollisesti.
  • Termin ”mustalainen” käyttäminen herjauksena.
  • Hyväksytään tai kannustetaan romaneihin kohdistuvia poissulkemismekanismeja rodullisesti syrjivien oletusten perusteella, kuten sulkeminen pois tavallisista kouluista ja institutionaalisista menettelyistä tai politiikasta, jotka johtavat romaniyhteisöjen eristämiseen.
  • Sellaisen politiikan toteuttaminen ilman oikeusperustaa tai sellaisten ehtojen luominen, jotka mahdollistavat romaniyhteisöjen ja -yksilöiden mielivaltaisen tai syrjivän pakkomuuton.
  • Romanien asettaminen kollektiivisesti vastuuseen romaniyhteisöjen yksittäisten jäsenten todellisista tai oletetuista toimista.
  • Romaniyhteisöihin kohdistuvan vihapuheen levittäminen missä tahansa muodossa, esimerkiksi tiedotusvälineissä, myös internetissä ja sosiaalisissa verkostoissa.

* Termin kansallisen vastineen käyttöä suositellaan, Kanada ja Yhdysvallat käyttävät termiä romanien vastainen rasismi.

** Sanaa ”romanit” käytetään kattoterminä, joka sisältää erilaisia toisiinsa liittyviä ryhmiä, olivatpa ne istuvia tai eivät, kuten romanit, matkustajat, Gens du voyage, Resandefolket/De resande, Sinti, Camminanti, Manouches, Kalés, Romanichels, Boyash/Rudari, Ashkalis, Égyptiens, Yéniches, Doms, Loms ja Abdal, jotka voivat olla kulttuuriltaan ja elämäntavoiltaan erilaisia. Nyt käsiteltävä on selittävä alaviite, ei romanien määritelmä.

Lisätietoa romanien holokaustista:


Holokaustin muistopäivä AlfaTV:llä 27.1.

Vainojen uhrien muistopäivä 27.1. muistuttaa juutalaisten ja romanien kansanmurhasta natsi-Saksan hallitsemalla alueella. Tavoite: Ei koskaan enää.

Suomessa vietetään vuosittain 27.1. Vainojen uhrien muistopäivää. Päivän vietto perustuu EU:n parlamentin suositukseen 1995 holokaustin muistopäivän viettämisestä kaikissa jäsenmaissa. Myös YK:n yleiskokous on 2005 antanut julistuksen, jolla päivä on määritelty holokaustin uhrien muistopäiväksi. Suomessa päivää on vietetty vuodesta 2002 alkaen muista maista poiketen nimellä Vainojen uhrien muistopäivä.

Päivän tarkoituksena on muistuttaa äärimmäisistä rikoksista ihmisyyttä vastaan. Tarkoitus on, että ihmiskunta oppisi virheistään ja että mitään vastaavaa ei enää koskaan tapahtuisi.

Holokaustin muistopäivä AlfaTV:llä

Holokaustin uhrien muisto ei voi järjestää koronarajoitusten vuoksi tänä vuonna valtakunnallista juhlatilaisuutta. Päivää muistetaan sen sijaan AlfaTV:llä to 27.1. klo 13–14 esitettävässä ohjelmassa, joka uusitaan su 30.1. klo 18:30-19:30.

Ohjelmassa keskustelevat holokaustista ja antisemitismistä Suomen Juutalaisten Seurakuntien Keskusneuvoston puheenjohtaja Yaron Nadbornik, Helsingin piispa Teemu Laajasalo sekä Holokaustin uhrien muisto ry:n puheenjohtaja Kimmo Sasi.

Mukana ovat myös tervehdykset eurooppaministeri Tytti Tuppuraiselta ja pääministeri Paavo Lipposelta sekä Israelin, Saksan ja Puolan suurlähettiläiltä. Taiteilija Seela Sella lausuu runoja ja rabbi Samuel Beniard Helsingin juutalaisesta seurakunnasta lausuu El Male Rachamim -rukouksen.

Ohjelmassa haastatellaan myös Lilly Millneriä, joka selvisi Stutthofin keskitysleiriltä ja kuolemanmarssilta sekä Miriam Schwartzia romanien holokaustista ja ihmisoikeustilanteesta. Helsingin synagogassa kuvatussa seremoniassa kynttilän sytyttää holokaustissa menehtyneille sukulaisilleen mm. kansanedustaja Ben Zyskowicz. Ohjelmaa isännöi Holokaustin uhrien muisto ry:n varapj. Risto Huvila.

Ohjelmaa voi seurata suorana ja jälkeenpäin klikkaamalla yllä olevaa kuvaa.

Lisätietoa: puheenjohtaja Kimmo Sasi, kimmosasi@gmail.com


HUM-seminaari 4.11. saksalaisella kirkolla

HUM järjestää to 4.11. seminaarin Saksalaisen kirkon seurakuntasalissa os. Unioninkatu 1. Pakollinen ilmoittautuminen viimeistään 2.11. ja ilmoittautumislomake löytyy täältä.

Aloitamme klo 16 kahvitarjoilulla ja varsinainen ohjelma alkaa klo 16:30:

  • Pj. Kimmo Sasi: Tervetulosanat
  • Rony Smolar: Juutalaiset talvi- ja jatkosodan aikana Suomessa.
  • Miriam Schwartz: Romanien kohtalo holokaustissa
  • Varapj. Risto Huvilan kirjailijahaastattelussa Sanna Lönnfors, jolta hiljattain ilmestyi kirja Israelin auringon palasia. Kirjailija seuraa Gärtnerin pariskunnan jälkiä entisen Tsekkoslovakian alueella sijaitsevasta pikkukaupungista aina Lodzin ghettoon, jossa Gärtnerit menehtyivät vuonna 1942. Kirja on ostettavissa tilaisuudessa.

Tilaisuus videoidaan ja on nähtävänä myöhemmin HUMin YouTube-sivustolta, mistä löytyy myös aiempien tilaisuuksien taltiointeja.

Välittömästi seminaarin jälkeen klo 18 mahdollisuus osallistua Suomesta natsi-Saksaan luovutettujen juutalaisten muistomerkillä pidettävään muistotilaisuuteen Tähtitorninmäellä.


Munkkiniemen puistotien kompastuskivi korjattu

Munkkiniemen puistotie 18:aan asennettiin 24.9. uusi Stolperstein-kompastuskivi viime talven auraustöissä vahingoittuneen Janka Kollmannin muistokiven tilalle. Pienimuotoisessa tilaisuudessa paikalla olivat mm. HUM ry:n puheenjohtaja Kimmo Sasi, varapuheenjohtaja Risto Huvila ja kiven asentanut Jaakko Rustanius.

Saksalaisen taiteilijan Gunter Demnigin käynnistämä projekti käsittää jo n. 75 000 muistokiveä, jotka on asennettu natseille luovutettujen juutalaisten viimeisen asuinpaikan edustalle. Suomeen on toistaiseksi asennettu 7 muistokiveä, jotka sijaitsevat Munkkiniemen lisäksi Hakaniemessä os. Viherniemenkatu 5 (2 kiveä), Hotelli Tornin edustalla Yrjönkadulla (1 kivi) sekä Korkeavuorenkatu 3:ssa (1 kivi).

Lue lisää kompastuskivistä https://hum.fi/kompastuskivet-stolpersteine/


HUM vaatii pikaista lainmuutosta natsitunnusten kieltämiseksi

Tiedote 30.8.2021

 

Tarvitaan lainmuutos natsitunnusten julkisen demonstratiivisen esittämisen kieltämiseksi

Itsenäisyyspäivänä 2018 kannettiin mielenosoituskulkueen kärjessä hakaristilippuja. Kantajien ilmeinen tarkoitus oli osoittaa hyväksyntää natsi-Saksalle ja sen joukkotuhopolitiikalle.

Helsingin käräjäoikeus on tänään hylännyt valtakunnansyyttäjän nostamat syytteet kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Päätöksestä valitetaan, eikä se ole lainvoimainen.

Holokaustin uhrien muisto ry esitti jo tuolloin 2018 oikeusministeriölle, että se ”tekee selvityksen muissa EU-maissa hyväksytyistä säännöksistä, joilla kielletään vihaan, kansanmurhaan ja rasismiin liittyvien tunnusten käyttö”.

Rikoslain säännös kiihottamisesta kansanryhmää vastaan on tulkinnanvarainen. Nyt vallitseva tilanne, jossa on epäselvyyttä lain tulkinnasta ehkä jopa muutaman vuoden ajan ei ole toivottava. Siksi rikoslakia on syytä muuttaa samalla tavalla kuin monissa muissa Euroopan Neuvoston maissa. Niissä on säädetty kansanmurhaan liittyvien tunnusten käyttö rangaistavaksi.

Sananvapaus on demokratian kulmakivi ja perusarvo. Ihmiskunnan on kuitenkin kehityttävä ja opittava omasta historiastaan. Ihmisoikeuksia kunnioittavassa yhteiskunnassa pidetään hyväksyttävänä, että ei voida sallia sellaisten ideologioiden edistämistä, jotka ovat keränneet ihmisiä keskitys- ja vankileireille ja joukkotuhonneet kanssaihmisiämme rodullisin ja muin vastaavin perustein.

Holokaustin uhrien muisto ry toivookin hallitukselta pikaista ja huolellista lainvalmistelua. Tavoitteena tulee olla eurooppalaistyyppisen kansanmurhien hyväksymistä edistävien tunnusten käytön kriminalisointi.

Holokaustin uhrien muisto ry:n hallitus


2.8. vietetään romanien holokaustin muistopäivää

Elokuun toisena päivänä vietetään Euroopan parlamentin vuonna 2015 asettamaa romanien holokaustin muistopäivää. Tämä vain vähän huomiota saanut muistopäivä muistuttaa maailmaa holokaustin unohdetuista uhreista. Natsi-Saksan toisen maailmansodan aikana toteuttama rotuun perustuva kansanmurha eli holokausti muistetaan kuudesta miljoonasta elämänsä menettäneestä juutalaisesta. Juutalaisten ohella rodulliseen alkuperään perustuen murhattiin myös jopa yli miljoona romania, joiden kohtalo on jäänyt vähemmän tunnetuksi, osin sen vuoksi, että natsit katsoivat, että romanit eivät olleet sen arvoisia, että heidät olisi rekisteröity ja kirjattu yksilöinä.

Oikeusministeriön ja Ihmisoikeuskeskuksen kesäkuussa 2021 julkaisema Perusoikeusbarometri vahvistaa kuvaa, jonka mukaan romanit ovat edelleen suomalaisen yhteiskunnan halveksittujen ja vieroksuttujen joukossa. Barometrin mukaan oman perheenjäsenen avioitumisen romanin kanssa kokisi epämukavaksi 58 prosenttia koko väestöstä. Romaninaapuri olisi epämukava  53 prosentille koko väestöstä.

Lue koko Barometritutkimus os. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/163261.

Holokaustin uhrien muisto ry kunnioittaa romanien holokaustin uhreja ja jatkaa toimintaa antiziganismin (romanivihan) vähentämiseksi Suomessa.

Lue lisää romanien holokaustin muistopäivästä os. https://romani.fi/-/2.8.-vietetaan-romanien-holokaustin-muistopaivaa


HUM-webinaari 16.6. klo 17:30

Tervetuloa seuraamaan mielenkiintoista webinaaria tänään keskiviikkona 16.6. klo 17:30 alkaen.
Webinaarissa suurlähettiläs Timo Ranta kertoo Suomen toiminnasta International Holocaust Remembrance Alliance (IHRA) -järjestössä:
– mikä on IHRA ja miten se vaikuttaa
– antisemitismi- ja antigypsismi-määritelmät
– ajankohtaista IHRA:n työstä
HUM ry:n pj Kimmo Sasin puhe käsittelee teemaa Kohdistuuko tuomioistuinten riippumattomuuteen uhkia meillä ja muualla?
HUM ry:n vpj Risto Huvila haastattelee Atso Haapasta, jonka uusi kirja Ennen Auschwitzia – Suomen juutalaisten tarina (Into 2021) ilmestyi toukokuussa.
Klikkaa alla olevaa linkkiä ja tule mukaan!


Vetoomus Ranskan suurlähettiläälle Sarah Halimin tapauksen johdosta

Holokaustin uhrien muisto ry:n puheenjohtaja Kimmo Sasi oli yhtenä allekirjoittajana alla olevassa vetoomuksessa, joka luovutettiin Ranskan suurlähettiläälle Agnès Cukiermanille maanantaina 3.5.2021. Kuvassa vas. Helsingin juutalaisen seurakunnan kunniapuheenjohtaja Gideon Bolotowsky, suurlähettiläs Agnès Cukierman, Suomen juutalaisten seurakuntien keskusneuvoston puheenjohtaja Yaron Nadbornik, rouva Ethel Salutskij ja Kimmo Sasi.

 

Helsinki, 3.5.2021

Hon Madamme l´Ambassadrice
Agnès Cukierman
Ambassade de France
Itäinen Puistotie 13 Helsinki

Vetoomus Sarah Halimin tapauksen johdosta

Haluamme suomalaisina ilmaista syvän huolenaiheemme ihmisoikeuksien toteutumisesta Ranskassa.

Kobili Traoré surmasi naapurinsa, Ranskan juutalaisen, rouva Sarah Halimin 4.4.2017 siksi, että tämä oli juutalainen. Sitä osoittaa murhaajan tekohetkellä käyttämä islamilainen ”Allahu akbar” (Jumala on suuri) -huuto. Tämän voidaan katsoa vahvistavan, että kyseessä oli viharikosmotiivi, jonka kohteeksi valikoitui juutalaista syntyperää ollut henkilö.

Ranskan Korkeimman oikeuden vapauttava päätös 17.4.2021 tässä murha-asiassa on käsittämätön meille yhdentyneen Euroopan kansalaisille. Korkein oikeus katsoi, että Traoré oli tekohetkellä syyntakeeton, koska hän oli vahvasti itse ottamansa huumausaineen vaikutuksen alainen. Siksi häntä ei voitu tuomita teosta. Esimerkiksi Suomessa itse otetun huumeen tai alkoholin vaikutuksen alaisena rikoksen tekeminen ei lähtökohtaisesti ole edes rikoksen rangaistuksen alentamisperuste. Korkeimman oikeuden tuomio sotii syvästi meidän oikeudentunnettamme vastaan. Sillä voi olla myös suuri merkitys rangaistusten ennakkoehkäisevälle vaikutukselle viharikoksissa.

Ranska on tunnetusti edistänyt eurooppalaista ihmisoikeuskehitystä tunnuslauseella: Liberté, Égalité ja Fraternité (vapaus, tasa-arvo ja veljeys). Näillä periaatteilla on ollut suuri merkitys vähemmistöille Euroopassa. Näemme Korkeimman oikeuden ratkaisun kuitenkin loukkaavan näitä periaatteita.

Me allekirjoittaneet toivomme, että Ranskan valtiojohto ryhtyy pikaisiin toimiin rikoslainsäädännön selkeyttämiseksi siten, että huumeiden, alkoholin tai muiden vastaavien aineiden käyttö ei vapauta syytettyä rikosvastuusta ja että asiassa selvitetään, pitäisikö tuomioistuimen ratkaisu saattaa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaistavaksi, mikä loisi edellytykset nyt annetun tuomion purkamiselle.
Eurooppalaisina vetoamme, että Ranskan lainsäädäntö riittävän hyvin suojaisi haavoittuvassa asemassa olevien vähemmistöjensä asemaa viharikoksilta.

Ranskalaiseen oikeudenmukaisuudentuntoon luottaen,

Kimmo Sasi
Holokaustin uhrien muisto ry:n puheenjohtaja, entinen ministeri

Yaron Nadbornik
Suomen juutalaisten seurakuntien keskusneuvoston puheenjohtaja

Ben Zyskowicz
kansanedustaja

Kari Teittinen
Elämän marssi ry:n puheenjohtaja

Ethel Salutskij
Suomen juutalaisyhteisön jäsen

Oula Silvennoinen
akatemiatutkija

Gideon Bolotowsky
Helsingin juutalaisen seurakunnan kunniapuheenjohtaja


HUM onnittelee Paavo Lipposta 80-vuotispäivänä

Holokaustin uhrien muisto ry:n hallitus onnittelee Paavo Lipposta hänen 80-vuotissyntymäpäivänään 23.4.2021.

6.11.2000 tuolloin pääministerinä ollut Paavo Lipponen pyysi Suomen ja suomalaisten puolesta anteeksi Helsingin juutalaiselta yhteisöltä kahdeksan juutalaisen pakolaisen luovuttamista natsi-Saksalle 6. marraskuuta 1942.

Paavo Lipponen oli mukana Holokaustin muistopäivän ohjelmassa AlfaTV:llä 27.1.2021, mistä alla oleva klippi.


Munkkiniemen puistotielle tilattu uusi kompastusivi

Munkkiniemen puistotiellä helmikuussa 2021 aurauksen yhteydessä vaurioitunut kompastuskivi tullaan uusimaan syyskuun loppuun mennessä. Kiitos kaikille asiasta ilmoittaneille. Mikäli havaitset kompastukiven rikkoituneen, ilmoitathan siitä ystävällisesti os. hum@hum.fi.

Lue lisää kompastuskivistä https://hum.fi/kompastuskivet-stolpersteine/

 


Holokaustin muistopäivän ohjelmalla AlfaTV:llä ennätysyleisö!

Holokaustin muistopäivän ohjelmaa 27.1.2021 AlfaTV:llä seurasi ennätysyleisö! Suoraa lähetystä ja sen neljää uusintaa katsoi Digitan mukaan yhteensä peräti noin 550 000 katsojaa!!!

Ohjelmassa ovat keskustelemassa Gideon Bolotowsky ja Yaron Nadbornik juutalaisyhteisöstä, Miriam Schwartz romaniyhteisöstä, holokaustitutkija FT Susanna Kokkonen sekä HUMin puheenjohtaja Kimmo Sasi. Ohjelmassa myös ent. pääministerin Paavo Lipposen, oikeusministeri Anna-Maja Henrikssonin, Israelin suurlähettilään Hagit Ben-Yaakovin, Saksan suurlähettilään Konrad Arz von Straussenburgin, Puolan suurlähettilään Piotr Rychlikin ja Poju Zabludowiczin puheenvuorot sekä Helsingin synagogalla kuvattu muistokynttiläseremonia ja ylirabbiini Simon Livsonin lukema El Male Rachamim -rukous. Ohjelmaa isännöi HUMin varapj. Risto Huvila.

Voit katsoa ohjelman nyt myös HUMin YouTube-kanavalta:


HUMin vuosijulkaisu on ilmestynyt

Holokaustin uhrien muisto ry:n vuosijulkaisu on ilmestynyt ja voit ladata sen alla olevasta linkistä:

HUM julkaisu 2021

Sisällys
Puheenjohtajan palsta KIMMO SASI s. 3
76 vuotta holokaustin jälkeen SUSANNA KOKKONEN s. 4
Stolperstein ‒ maailman laajin holokaustin muistomerkki DAN KANTOR s. 6
Holokaustin uhrien muistopäivän ohjelma AlfaTV:llä s. 8
HUM:in esittely ja hallituksen kokoonpano s. 10
Katsaus vuoden 2020 toimintaan Koonnut DAN KANTOR s. 12

 


Vainojen uhrien muistopäivä AlfaTV:llä 27.1.

Holokaustin uhrien muisto ry on viime vuosina järjestänyt Vainojen uhrien muistopäivän juhlan yhteistyössä valtioneuvoston kanssa Säätytalolla. Koronan kokoontumisrajoitusten vuoksi tapahtumaa ei tänä vuonna voida järjestää normaalisti, mutta meille tarjoutui mahdollisuus suoraan lähetykseen AlfaTV:llä keskiviikkona 27.1. klo 17-18. Ohjelma esitetään uusintana torstaina 28.1. klo 15:30 ja lauantaina 30.1. klo 10. Jälkikäteen ohjelma on katsottavissa AlfaTV:n arkistosta.

Suorassa lähetyksessä ovat keskustelemassa Gideon Bolotowsky ja Yaron Nadbornik juutalaisyhteisöstä, Miriam Schwartz romaniyhteisöstä, holokaustitutkija FT Susanna Kokkonen sekä HUMin puheenjohtaja Kimmo Sasi. Ohjelmassa myös ent. pääministerin Paavo Lipposen, oikeusministeri Anna-Maja Henrikssonin, Israelin suurlähettilään Hagit Ben-Yaakovin, Saksan suurlähettilään Konrad Arz von Straussenburgin, Puolan suurlähettilään Piotr Rychlikin ja Poju Zabludowiczin puheenvuorot sekä Helsingin synagogalla kuvattu muistokynttiläseremonia ja ylirabbiini Simon Livsonin lukema El Male Rachamim -rukous. Ohjelmaa isännöi HUMin varapj. Risto Huvila.

AlfaTV:n kanavanumero on 15 ja ohjelma näkyy suoratoistona os. www.permanto.fi.


Katso videotaltioinnit 5.11. seminaarista ja Tähtitorninmäen muistotilaisuudesta

Holokaustin uhrien muisto ry järjesti 5.11.2020 Saksalaisella kirkolla seminaarin, jonka avasi HUMin pj. Kimmo Sasi, ja siinä puhuivat Israelin suurlähettiläs Hagit Ben-Yaakov, korkeimman oikeuden oikeusneuvos Ari Kantor sekä kirjailija Timo Suutarinen.

Tähtitorninmäellä pidetyssä muistotilaisuudessa tervehdyksen esittivät seuraavat henkilöt/tahot:

– Puheenjohtaja Yaron Nadbornik, Suomen juutalaisten seurakuntien keskusneuvosto
– Eduskunnan puhemies Anu Vehviläinen
– Israelin suurlähettiläs Hagit Ben-Yaakov
– Saksan suurlähettiläs Konrad Arz von Straussenburg
– Itävallan Suurlähettiläs Maximilian Hennig
– Suomen Pakolaisavun puheenjohtaja Marjatta Rasi
– Suomen Muslimiverkoston kokoonkutsuja, varatuomari Atik Ali
– Sosiaalidemokraattisen puolueen puoluesihteeri Antton Rönnholm
– El male rachamim -muistorukous ja kaddish-sururukous, ylirabbiini Simon Livson

Tervehdysten jälkeen ohjelmassa oli seppeleiden lasku.


Seminaari Saksalaisella kirkolla 5.11.


Ei enää koskaan -mielenilmaus Helsingin Narinkkatorilla 4.10. klo 15

Elämän marssi ry järjestää sunnuntaina 4.10. klo 15-16:30 mielenilmauksen antisemitismiä ja antisionismiä vastaan Helsingin Narinkkatorilla Kampin kauppakeskusken edustalla.

Tilaisuudessa puhuvat mm. Israelin suurlähettiläs Hagit Ben-Yaakov, Suomen juutalaisyhteisön puheenjohtaja Yaron Nadbornik, rabbi Simon Livson, kansanedustaja Antero Laukkanen, Holokaustin uhrien muisto ry:n pj. Kimmo Sasi, toimittaja Juhani Huttunen, holokaustitutkija FT Susanna Kokkonen sekä Elämän marssi ry:n pj. Kari Teittinen. Tapahtumaa isännöi Elämän marssi ry:n varapj. Risto Huvila. 

Sasin lisäksi sekä Kokkonen että Huvila ovat HUMin hallituksen jäseniä.

Lisätietoa: www.elamanmarssi.fi